Ensipakkaset tulivat ja lopettivat kasvien keruun kerralla. Vihreät alkavat nahistua ja hiipuvat pois. Kävin vielä viikonloppuna keräämässä muutaman litran mustikoita ja puolukoita pakkaseen ja kuivasin eläimille vadelman ja nokkosen lehtiä.
Tänä kesänä ravinnoksi olen saanut kerättyä ja kasvatettua nokkosen lehtiä, juuria ja siemeniä, voikukan lehtiä, juuria ja kukkia, ratamon lehtiä, kanervaa, muutamaa sorttia minttua, siankärsämöä, ruusunlehtiä, lipstikkaa, horsmaa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, pihlajan silmuja, ruusunmarjoja, kuusenkerkkiä pakastettavaksi ja yskänsiirappiin, vadelman ja mustaherukan lehtiä, pakuria jauheena ja uuteena.
Sieniä on varmasti koko vuodeksi kuivattuna ja pakkasessa. Erilaisia marjoja on pakastimellinen, samoin kukon ja lampaan lihaa toinen pakastin täynnä. Kananmunia on omiksi tarpeiksi, nyt sulkasadon ja pimeämmän ajan vuoksi niitä tosin tulee huomattavasti vähemmän. Siinä missä kesäkaudella söin enemmän munia, syön nyt hieman enemmän lihaa. Tomaatit kärsivät kylmästä keväällä, eikä satoa kovin paljon tullut, vihreäksi jääneitä on otettu nyt sisälle kypsymään. Perunat jäivät melko pieniksi, porkkanat myös, mutta niistäkin on useaksi viikoksi ruokaa riittänyt.
Vaikka juuressato jäi jo toisena vuotena huonoksi (viime vuonna uusi kasvimaa oli liian kuiva), en ole pahoillani. Paljon pelastaa nyt se ajatus, että lähialueiden Reko-ringeistä saa ostettua suoraan tuottajilta juureksia melko vähällä vaivalla.
Omalla pihalla kasvanutta lihaa on syöty nyt puolitoista vuotta. Se on niin iso saavutus, että olen siitä aika ylpeäkin. Rekosta olen ostanut tänä vuonna maistettavaksi ylämaan karjan ja vapaana tonkineen possun lihaa. Saa nähdä tuleeko riistaa jossain vaiheessa myyntiin niin, että saisi ostettua. Näitä ostan toisinaan maistettavaksi ihan hyvällä mielin, vaikka pääpaino on ehdottomasti omassa pihassa kasvaneella lihalla. Ensivuotta ajatellen tästä satokaudesta on opittu paljon.
Juureksiin on panostettava taas ensi vuonna paremmin, kasveja olen oppinut keräämään ja käyttämään sen verran, että olen tyytyväinen. Viherjauhetta ja mausteita on toivottavasti kevääseen asti käytettävissä.
Kesä oli ihan toisella tavalla mielenkiintoinen näin, kun koitti pärjätä ainoana aikuisena. Minulle luontaisinta näyttää olevan metsässä kulkeminen ja keräily, kasvimaan hoito ei ole ihan niin tärkeää, vaikka ihanaa onkin. Saa nähdä mitä talvi tuo tullessaan, mitä uusia taitoja ja hienoja oppeja.
Pakkashuurteisia aamuja!
Hilla