Lasten ja nuorten liikunnan harrastaminen vähenee huomattavasti 15 ikävuoden jälkeen. Tähän tutkimusten osoittamaan tosiasiaan on kiinnitetty huomiota myös Laitilassa.
Urheiluseura Jyske tavoittaa ison osan lapsista, mutta teini-iässä monen innostus hiipuu. Liikuntasihteeri Ilkka Simola ehdotti keväällä, että sivistyslautakunta varaisi jatkossa määrärahan, jota voitaisiin hyödyntää matalan kynnyksen liíkuntaharrastuksiin. Valitettavasti ajat ovat taloudellisesti tiukat, eikä ideaa saada ainakaan vielä toteutettua.
Seuraliikunnan lopettamisen syitä ei ole paikallisesti juurikaan tutkittu, mutta valtakunnallisissa kyselyissä ne ovat olleet ajan puute ja muut harrastukset. Osa vierastaa myös kilpailuhenkisyyttä. Aikaa kulutetaan paljon ystävien parissa ja sosiaalisessa mediassa. Niin sanottua ruutuaikaa nuorille kertyy helposti yli pari tuntia päiväsä.
Lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan pohja elinikäiselle liikunnan harrastamiselle, joten kysymys on myös kansanterveyden kannalta isosta asiasta. Vapaamuotoisille liikuntaporukoille on selvästi tilausta. Jyskeen urheilukoulu ja Kappelimäen koulussa vapaaehtoispohjalta toimiva salibandyryhmä ovat olleet tosi suosittuja (LS 6.10.).
Vapaaehtoistyötä tekevien aikuisten merkitys on tärkeää niin urheiluseuroissa kuin vapaamuotoisissa ryhmissäkin. Viimeksi mainituissa porukoissa vetäjäksi voi ryhtyä pienemmälläkin kokemuksella. Lajin tuntemus on plussaa, mutta sekin riittää, että aikuisella on aikaa, halua ja innostusta nuorten parissa toimimiseen.
Suositusten mukainen tunti päivässä hikiliikuntaa on kova tavoite. Se ei tosin tarkoita yhtäjaksoista liikkumista, vaan hyötyliikunta ja välitunneilla tapahtuva liikuntakin pitävät kuntoa yllä. Koululiikunnalla riittää haasteita siinä, että lapset löytävät oman tapansa liikkua. Velvollisuus ja pakko ovat huonoja motivaattoreita.