Tuhkaa

0

kanakylpyPuiden poltto on jo melkein jokapäiväistä. Tuhkakausi on alkanut! Minulla on kotona useampia tulipesiä. Yhdessä koitan polttaa vain koivua ja toisessa sekapuuta. Uuni, jossa voi polttaa roskiakin, on erikseen.

Puhdasta sekapuun tuhkaa käytän kanalassa ulkoloisten torjuntaan. Siipikarjalle on olemassa myös lääkkeitä, joilla loisia torjutaan ja hoidetaan, mutta koitan selvitä luonnollisin keinoin aina kun mahdollista. Kanat ovat kovin “kylpemään”, eikä heidän kylpyihinsä liity mitenkään vesi. Vapaana ollessaan kanat kuopivat pihaan pehmeälle kohdalle sopivan kokoisen kuopan, johon menevät kyljelleen makaamaan, ja pöllyttävät siivillään ja jaloillaan maata sulkiensa sekaan.

Kylpeminen lievittää kanojen stressiä sekä ehkäisee ja auttaa loisongelmissa. Ollessaan sisällä tai aitauksessa, johon ei kunnollista kylpypaikkaa saa, tai kun on sadeaika, eivätkä kanat halua kylpeä vellissä, kanalaan kannattaa laittaa tukeva kylpylaatikko. Kylpylaatikkoon minä laitan turvetta ja tuhkaa. Kylpeminen itsessään jo on hyväksi, mutta loisten häädössä tuhka on tehokkainta. En ole nähnyt loisia kanoissa, mutta annan heille mahdollisuuden kylpemiseen silti mielelläni.

Itselleni teen koivun tuhkasta koivuntuhkauutetta. Tämä saattaa taas kuulostaa hiukan noitatohtorin tempuilta, mutta koivuntuhkauutetta on suomalaisessa kansanlääkinnässä käytetty pitkään. Uutetta käytetään muun muassa närästyksen hoitoon, tulehduksiin ja suolistovaivoihin. Uutetta myydään kaupoissakin, mutta sen tekeminen ei ole työlästä, jos talossa on puulämmitys ja tuhkaa jokatapauksessa syntyy.

Siivilöity koivuntuhka keitetään vedessä hiljalleen noin 10 minuttia, tuhkaa 1/6 ja vettä 5/6. Seoksen annetaan jäähtyä ja kaadetaan purkkiin tiheän kankaan läpi. Tuhkaa laitetaan lasilliseen vettä tai mehua kaksi ruokalusikallista ja sitä juodaan kahdesti päivässä kahden viikon ajan, jonka jälkeen pidetään taukoa.

Päivät ovat olleet tuulisia. On rentouttavaa vetäytyä sisälle ja kuunnella puiden ritinää uunissa. Löytyy aikaa piirtää ja lukea. Kaupat kantavat joulusuklaita hyllyihin, alkaa toisenlaisten aikojen odotus. Huomaan, että vaikka pysähtyminen on rentouttavaa, niin kaipaan aika tavalla kasvien keräämistä. Olo on outo, kun ei ole mitään kuivattavaa. Suuret vadelmanoksat roikkuvat yhä makuuhuoneen katosta, millään ei malttaisi ottaa alaskaan. Kun ne ovat purkkiin murskattuna, niin homma on tältä vuodelta ohi.

Sain kaloja ja aion perehtyä kanojen itse tehtyyn ruokintaan paremmin. Nyt talviaikaan on hyvä perehtyä, jotta saa heille sopivimmat vihreät kerättyä ensi kesänä. Täksi talveksi olen kerännyt heille lähinnä nokkosta, siankärsämöä ja vadelman lehtiä. Saa nähdä tuleeko näihin muutosta perehtymisen jälkeen, vai pysyvätkö kasvit ensi vuonna samana. Vihreän lisäksi kanat tarvitsevat muun muassa viljaa ja proteiinin lähteen. Proteiiniksi olen ajatellut valita kalan lisäksi jauhomadot. Jauhomatojen kasvattaminen on yksi talven aikana mieleen palautettava asia, olen niitä kasvattanut joskus vuosia sitten. Palataan näihin myöhemmin!

Syystuulia!
Hilla