Millainenkohan syksy olisi, jos enemmän valaisisimme paikkoja, kuten ruskansävyihin pukeutuneita vaahteroita, nurmikonkulmien muta-alueita, jäisiä tienmutkia, hämäriä ja kosteita metsänreunoja, huurteella kuorruttuneita, entisiä kasveja… Jos spottivalot osoittaisivat työpaikan ovelta eikä kunnollisia, hämäriä nurkkia olisi – sellaisia hämyisiä kolkkia, joihin kukaan ei katso syksyn pimetessä. Näkisimme kaiken sen harmauden kaikessa kirkkaudessaan, ja hämähäkinseitit nurkissa, pölypallerot oven takana sekä kura eteisen lattialla tervehtisivät meitä päivästä toiseen.
Haluaisin tehdä sellaisen valokuvakokoelman. Yleensä kuvaan valoja ja varjoja, erityisesti auringon aikaansaamia kauniita maisemia ja tunnelmia. Tykkään paljastaa pimeitä nurkkia, jotka eivät sitten enää ole niin pimeitä, kun etsin niitä taskulampulla ja osoitan kirkkaalla valolla. Pidän kaikesta, joka kimaltaa. Olen kuin varis. Siksi tämä suunnittelemani valokuvaesitys olisi hieman toisenlainen kuin aiempani.
Ensimmäiseen kuvaan olisin ikuistanut vessan tyhjät vessapaperirullat talouspaperirullatelineessä, joka suorastaan pursusi niitä yli. Roskis oli aivan vieressä. Useampaan kertaan luettu lehtikin oli siinä vieressä, ja osasin jo sanasta sanaan lehden etusivun otsikot, vaikka olin viimeksi viikko sitten ollut kotona. Sellaisesta tulee kotoisa olo.
Toinen kuva olisi esittänyt – ei, ei vain esittänyt vaan kertonut todellisuudesta – kuinka spontaanin siistiin riviin tyhjät, vihreät Pepsi Next -tölkit oli laitettu ruokapöydän reunalle eri ihmisten toimesta. Pöydällä oli hieman leivänmuruja, mutta järjestys oli ilmiselvä. Kolmannessa kuvassa näkyisivät kukkuroillaan lantaa olevat kottikärryt, mutta se vasta olisikin taiteellinen otos! Olen laiska tyhjentämään niitä tarhan siivoamisen yhteydessä useampaan kertaan, joten aina viimeiseen saakka kokeilen ja tasoittelen, josko vielä mahtuisi yksi uusi kasa lisää. Järjestelmällisyys on valttia.
Neljänteen kuvaan tulisi hiusharja aivan väärässä paikassa, koska useimmiten niitä löytää muualta kuin vessasta, sekä viidenteen kuvaan petaamaton sänky, joka kuitenkin on kissojen valtaama ja kelpaa hyvin niille. Ja ennen sekä jälkeen kuva eteisestä, kun se ensin on kurainen ja täynnä kenkiä ja viiden minuutin päästä aivan puhdas. Se on nopea siivota. Arki on tällaista, niin tylsältä ja siivottomalta kuin se kuulostaakin.
Niin, en kyllä kaipaisi niitä spottivaloja varsinkaan näin syksyisin, kun kuraa, likaisia sukkia, märkiä vaatteita ja roskia sekä kiireessä hotkaistun aamupalaleivän muruja on joka puolella. Eikä tämä ole vain lapsiperheille tuttua. Minusta on hienoa, kun voi pyyhkiä yhden pöydännurkan, sytyttää kynttilän ja syödä iltapalaa sen ääressä. Voi olla näkemättä sitä ruokottomuutta ja masentavaa pimeyttä, kun näkee kynttilän liekin ja rauhoittaa ajatuksiaan haaveilemalla ystävistä, hyvästä musiikista, herkullisesta ruuasta ja työnmäärän vähenemisestä sitten joskus, kun koittaa juhlan aika.