Toissa sunnuntaina oli isänpäivä. Kakkua, lahjoja, hyvää ruokaa… Mikään ei riitä kertaamaan niitä kaikkia asioita, joita isän kanssa on tullut koettua ja joissa ollaan seisty välillä vastatusten ja välillä vierekkäin. Joskus ei edes tiedetä, miten päin sitä oikein oltaisi, kun kyseessä on kuitenkin oma isä ja toisaalta taivaanrannassa häämöttää ikioma elämä ja omat ajatukset ja arvot, jotka tosin yleensä opitaan kotoa. Niin on monen elämässä.
Isät opettavat juttuja. Minun isäni on opettanut minulle, miten skootterin peili kiristetään, miten kitaran kielet vaihdetaan ja miten kalaa käsitellään. Isät vievät jänniin paikkoihin. Olen käynyt ralleissa, autokatsastamossa ja kaupan pullonpalautushuoneessa. Isät ovat hauskoja ja tekevät paljon asioita. Mutta ei se todellisuudessa niin mene aina. Eivät kaikki isät anna vinkkejä tai käytä paikoissa, joissa ei muuten tulisi käytyä.
Saman kirjoituksen kuin äitienpäivästä voisi isänpäivästäkin tehdä. Kaupallisuus, henkilökohtainen merkitys, isän puuttuminen… Isyys on juhlimisen arvoista, niin kuin ovat itsenäisyys, äitiys, ystävyys ja niin edelleen. Arki on täynnä pieniä juhlia ja isompiakin. Joulu tulee aivan pian. Oletteko ajatelleet? 🙂
Kuvitella sitten, kun tulen itse äidiksi. Menin kihloihin 1. marraskuuta, siis lupauduin avioliittoon. Kyllä minä haluan, että isyyttä ja äiteyttä muistetaan jatkossakin, ei minkään rahallisen hyvän takia vaan siksi, koska joskus juhlapäivät ovat ainoa keino muistaa arvostaa arkipäiväisiä asioita. Arkipäivästä on ihan aikuisten oikeesti hyvä tehdä joskus juhlaa pienillä asioilla. Se, että kokonnutaan yhdessä syömään hyvää ruokaa, kunnioitetaan päivänsankaria ja nautitaan toisten seurasta – voi, miten sellaisesta nauttii ja oppii uusia asioita. Puhuminen on väylä toisen tuntemiseen, ja kun perhe puhuu ja vaihtaa kuulumisia ja kunnioittaa toisia, niin ollaan aika hyvällä tolalla, vaikka riitely, väsymys ja erimielisyydet kuuluvat elämään.
Terveisiä lopuksi erityisesti isille. Isät ansaitsevat kiitoksen! Kun marraskuu loppuu, aletaan todella valmistautua jouluun. Kunpa se olisi hiljentymistä, mutta kun se on kaupoissa ravaamista, kiireen huipentumista ja stressaamista. Onneksi kotona saa hiljentyä ja nauttia sellaisesta hyvästä rauhasta sydämessä. Kuulemma hyväksymisestä saa rauhaa.