Onpa pimeää. Ihan vallan. Maaseudun pimeä on ihan tosissaan pimeää, katulamppuja ei ole näkyvissä. Päivä on lyhyt, ja lyhenee vielä. Kanat ovat alkaneet pitää taukoa munimisessa, paitsi kaksi minikanaa, jotka tapansa mukaan näyttävät kaipailevat tipuja jouluksi.
He munivat ahkerasti vielä hetki sitten, munan per kana joka päivä. Sitten pesään lässähti ensin toinen, ja toinen muutaman päivän päästä alkoi jäädä hänen seurakseen. Nyt eivät enää oikein käykään pesän ulkopuolella kuin pikaisesti syömässä ja juomassa. Kana hautoo kolmisen viikkoa, joten odotan piipityksiä kuuluvaksi joulukuun alkupuolella. En ole tarkastanut montako munaa siskokset hautovat, mutta mukava olisi muutama tipu saada. Kana on hautoessaan melko äksy, enkä muutenkaan halua häiritä heitä pesässä. Sitten sen näkee, kun päivät ovat täynnä.
Kanamunat alkavat olla syöty tältä erää. Olen käynyt asian kanssa pientä sisäistä taistelua, koska on tulossa vuosi täyteen hiusten pesua keltuaisilla. Olen pessyt hiuksia nyt vedellä ja toisinaan savella, keltuaisen voittanutta ei kuitenkaan ole. Joka päivä odotan, olisiko joku kanoista aloittanut munimisen, mutta toistaiseksi ei, ja siihen pitää varautua, ettei niitä lähiviikkoina juuri tule.
Olen tehnyt kompromissin ja käyttänyt kerran hennaa, joka on siis hennapensaan lehdistä saatava väriaine. Se on kuitenkin täysin luonnontuote. Lähinnä hiustenpesu kuitenkin sujuu tällä hetkellä pelkällä vedellä. Kunhan päivä taas pitenee, niin munia on tiedossa onneksi omiksi ja koirien tarpeeksi (koiria en pese keltuaisella, he nauttivat omansa ruuan joukossa).
Lämmin ilma on saanut suppilovahveroita nousemaan maan pinnalle. Tuoretta sienikastiketta on siis ollut taas tarjolla! On se maukasta. Vaikka kuivatut sienetkin ruuassa antavat oman hienon maun, on tuoreet sienet aina omaa luokkaansa!
Perunat ja porkkanat on loppu. Olipa surkea juuresvuosi… Viime vuosikin meni tosi huonosti juuresten osalta. Se on ihan ensiarvoinen asia ensi vuoden satokautta ajatellen. Kunhan tulisi runsaasti juureksia. Suunnitelmat on taas kovat, täytyy vain toivoa, etten ole ensi vuonna samaan aikaan tässä samassa tilanteessa.
Pimeän ajan valoa!
Hilla