Palasin hiljan työelämään, ja edessä on elämäni ensimmäinen jouluaatto töissä. Tämä ei poista joulumieltä yhtään, päinvastoin, uusi elämänvaihe nostaa mielialaa mukavasti!
Joulupöydässä meillä on itse kasvatettuja ja kerättyjä antimia: lammasta, kukkoa, sieniä, marjoja ja yrttejä. Ja lahjaksi saatua kalaa. Jouluperinteistä itselle tärkeintä on ruoka. Että sitä on, ja sitä riittää, ja se on rakkaudella tehty. Jotain valmisruokaakin saa olla, kun pääosin on itse tehtyä. Yhdessäolo on hieman erilaista nyt, kun töissäolo vie oman aikansa. Huomaan kuitenkin, että läsnäolo on kotona ollessa enemmän läsnäoloa, kun välillä käy muuallakin.
Tiedän että läheisten kanssa vietetyn ajan lisäksi minun paras joululahjani tulee olemaan eläin. Saan takaisin aasin, josta olen aikanaan luopunut ja odotan hänen näkemistään kovasti. Tiffany on jo jonkin matkaa yli 10-vuotias aasityttö, josta piti luopua toisen aasin sairauden vuoksi kaksi vuotta sitten. Olen iloinen omasta puolestani, ja tietysti Karkki-aasin puolesta, joka saa taas kaverikseen toisen aasin kahden vuoden tauon jälkeen. Karkki oli vain kaksivuotias Tiffanyn lähtiessä, mutta luulen, että he muistavat kyllä toisensa. Tämä joulu on yhdessäolon lisäksi jälleennäkemisen juhla.
Ilmat ovat lämpimät, mittarissa oli kymmenen astetta plussaa eilenkin. Joulu ei näy pihassa, mutta tuntuu taikana sydämessä. Niin kuin rakkautta leijuisi ilmassa ja ympärillä, joka puolella. Talvipäivänseisaus, vuoden lyhin päivä, osuu tähän lumettomaan lämpimään ajanjaksoon. Nyt käännytään joulun ja uudenvuoden kautta kevättä kohti!
Toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista loppuviikkoa. Perinteistä kaunista joulua, levollista mieltä, rakkautta!
Hilla