Jouluun on enää alle kuukausi aikaa. Millainen on mieli? Jotkut eivät ole vielä löytäneet joulutuulta, sillä ulkona on masentavan lumetonta ja joka tuutista ojennettavat joulujutut sokeuttavat ja estävät näkemästä sen sanoman, joka on tulossa. Itse odotan hartaasti joulua. Ei minua kiinnosta, kuinka monta erilaista lajiketta joulupöydässä on tai avataanko lahjat aamulla vai illalla, vaan haluan vain rauhoittua ja nauttia perheen seurasta, ja ovat ne lahjat kivoja, vaikkakaan ne eivät mittaa minkään arvokkuutta tai hienoutta. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi muodostuu tämä jokavuotinen hengähdystauko.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa. Kaikkialla joulu ei ole yhtä kevyt ja ihana juhla, vaan siihen liittyy myös vakavampi aspekti. Muistellaan menetettyjä läheisiä, joita on kova ikävä, ja riitojen repivyys tulee erityisesti näkyviin jouluvalojen loisteessa ja musiikin soidessa. Jouluna tapahtuneet onnettomuudet tuntuvat juhlivan kansan joukossa entistä synkemmiltä. Alkoholi vaikuttaa myös jouluna ihmisten käytökseen, ja siitä johtuen tulee hankalia ylilyöntejä niin kotona kuin kadullakin. Kaikilla ei ole kotia. Jotkut eivät vain pidä joulusta, sillä se ahdistaa ja tuottaa vaivaa.
Minä pidän joulusta. Oikeastaan rakastan sitä. Sen sanoma on minulle tärkeä, ja loma tekee aina hyvää. Nytkin takana on yhtä rankka syksy kuin viime vuonna, eikö niin? Sama pimeys, sade, kylmyys, vetoisuus, työkiire, vaaterumba ja kurasamba… huoh. Ja minulla kun on vain yhdet villasukat, ja minua särkee helposti. Sain ne viime viikonloppuna, ja olen niistä erittäin kiitollinen! Kiitos. Joululomalla aika kuluu kuin siivillä, ja silloin ehtii tekemään kaikenlaista, mitä ei ehtinyt toteuttaa viime loman jälkeen. Kun vuosi vaihtuu, se saa meidät väreilemään innosta ja tekemään loistavia suunnitelmia, joiden ei ehkä tarkoituskaan valmistua, vaan ne toimivat motivaattoreina.
Mutta ennen joululomaa on ostettava lahjat. Mitä ostaisin kenellekin? Olen käynyt läpi kauppoja niin Helsingissä – jonka keskustassa olin tällä viikolla elämäni toisen kerran, vau – kuin maalaiskaupungeissakin, mutta silmäni ovat väsyneet etsimään jotain sopivaa, jotain muottiin mahtuvaa. Voisin ostaa kynttilän ja sytyttää sen erityisellä hetkellä minulle tärkeän ihmisen kanssa. Saattaisin ostaa vain villasukat ja suklaata, sillä saaja tietäisi varmasti, että todella haluaisin antaa sen lämmön ja sulokkuuden, joita niistä saa. Voisin kirjoittaa kirjeen: ”Hei, mitä kuuluu? Olen kaivannut sinua! Muistan näitä kaikkia asioita, jotka ovat meidän yhteisiä. Kuullaan ja nähdään taas!” Ehkä ostaisin jonkin kivan jutun ja hymyilisin leveästi koko joulupäivän.
Mutta ei paineita, ei odotuksia, ei minkäänlaista pakkoa… sillä joulu on aivan samanlainen päivä muiden joukossa ja minusta tuntuu, ettei välittäminen ja omastaan antaminen ole pelkkä joulun juttu. Mahdollisesti se on vain arvaus. Tiedämme jokainen sydämessämme, mikä on totta.