Ilomielin uuteen vuoteen!

0

Jouluna ehdoton herkku oli lampaan paisti ja lähituottajan perunat! Lammas maustui päivän ennen valmistamista oliiviöljy-valkosipuli-rosmariini-hunaja marinaadissa ja hautui puulämmitteisessä leivinuunissa parissa tunnissa muhevaksi. Lammas kuuluu minun joulupöytääni samalla tavalla, kun kinkku useimmissa perheissä. Hitaasti kasvanut ja iloisen elämän eläneen lampaan liha on hyvän makuista, ja sitä syö hyvällä mielellä.

Lämpimän mutta rauhallisen joulun jälkeen tuli odotetut pakkaskelit. En ole mitenkään huippukiintynyt pakkasiin, mutta luonnolle se tekee hyvää. Pakkanen huurrutti navetan ja tallin seinät kauniiksi. Ikkunoiden ja ovien vierestä huuru jää uupumaan, jos lämpö pääsee siitä kohden karkaamaan. Hiukan on saanut lisätilkitä joitain kohtia. Tilkin rakoja heinällä, oljella tai lampaan villalla. Sen kummempia tiivisteitä ei tarvitse ostaa. Kotona oviverhot on taas käytössä. On ihana kulkea ulkona ja katsoa vaaleaa maisemaa; huuruisia puita ja ruohonkorsia.

Jouluna kotiin saapui myös se paras joululahja; pikkuaasi Tiffany. Hän taisi olla paras lahja sekä minulle, että Karkki-aasille. Kovasti mieltä lämmittää kuulla taas kahden aasin tervehdyshuutoja. Aasin ääni ei ole kaunis, mutta se on niin rakas minulle. Jotenkin tuntuu siltä, että lauma on koossa taas. Niin kuin kuuluukin. Päivät ovat kuluneet metsässä aaseja ja ponia ihmettelemässä. Karkki ja poni ovat ulkoilleet ympäri vuoden varhaisesta aamusta iltaan asti vapaasti, heille on kasvanut komeat karvat, eikä kumpikaan ole pakkaskeleistä moksiskaan. Tiffany on ollut lämpimämmässä ja karva on selvästi ohuempi ja lyhyempi. Häntä paleltaa helposti, ja loimittamista on varmasti talven loppuun asti, mutta se on pieni vähti kun vertaa sitä iloa, mitä hän täällä kotona meille tuo.

Vuosi vaihtuu taas. Paljon olen miettinyt tätä vuotta ja opittuja asioita. Ensi vuoden uusia haasteita ja haaveita. Lampaista luopuminen oli vuoden 2015 raskain päätös. Saattaa olla, että tulevaisuudessa vielä omistan lampaita ympäri vuoden. Nyt hautaan haaveet siitä kuitenkin hetkeksi.

Olen ällistynyt siitä miten paljon elämä opetti ja miten suuria haaveta sain toteutettua siitä huolimatta, että vuosi oli raskas ja yksinäinen. Vuoteen 2016 lähden iloisilla mielin. Astun varmasti taas lähemmäs sitä elämäntapaa, jota tavoittelen. Tämä on kaunis matka, jokainen päivä aamusta iltaan on täynnä valintoja jotka viitoittavat tietä. Vuosi vaihtuu seesteisessä tunteessa ja kiitollisena. Pikkulinnut istuvat pensaan oksilla ikkunan takana, pyrähtelevät lintulaudalle ja takaisin. Karsinasta ulos kävelee peräkkäin kaksi aasia ja kulkevat rauhallisesti metsää kohti. Kiitos elämä!

Oikein onnellista vuotta 2016!
Hilla