Siellä on ollut aivan jäätävä keli: mittari on näyttänyt pahimmillaan -30 pakkasastetta. Lämmitämme urakalla puuhellaa ja pönttöuunia, jotta pysyisimme jokseenkin lämpiminä, sen lisäksi, että meillä on lämpöpatterit joka huoneessa. Saunaa täytyy lämmittää, että suihkussa käyminen tuntuu riittävän inhimilliseltä, ja ulos ei kyllä ole asiaa ilman kerrospukeutumista. Sen olen tässä parina aamuna todennut, kun olen sängystä noussut suoraan aamutallia tekemään.
Aamulla ei jaksaisi vetää kymmeniä kerroksia vaatteita päälle parinkymmenen minuutin takia, mutta on se hevosten juomavedellä läträäminen paljon mukavampaa, kun ei kylmässä hätiköidessään vahingossa suihkuta vettä housunlahkeelle, vaan rauhassa jaksaa pitää vesiletkua paikallaan ja odottaa, kun kuuma vesi täyttää saavin. Heinän kantaminen uloskin sujuu paljon sutjakkaammin, kun ei tarvitse välissä hypellä x-hyppyjä tai taputella käsiä yhteen.
Kun hevoset on ruokittu, totean, ettem enää viitsi mennä nukkumaan. Pakkasukko on jo ehtinyt purra minua niin, ettei nukuta yhtään.
Kuitenkin eräänä aamuna kömmin kahdeksalta talliin pelkillä kollareilla ja toppatakilla, kaulaliinan ja hupun suojissa. Hanskatkin oli, mutta jostain syystä ajatus ei kulkenut ja oli niin hirmuisen vaikeaa lisätä hepoille vettä, että taisin kastella yhteensä kolmet hansikkaat sinä aamuna. Lopulta sisälle taloon palasi sellainen jääneiti jäisen housunpuntin kanssa ja kasvot punertavina kuin metsän punaisimmat puolukat. Onneksi sisällä oli lämmintä!
Talveahan tässä ollaan koko joulunaika toivottu. Nämä tiukat pakkaset vain tuntuvat tosi kylmiltä ja nipistelevät poskia, ja luntakin voisi olla enemmän, jotta päästäisiin itse asiaan. Lumiset harrastukset ovat hieman jääneet, ja vaikka pakkanen on tosi kaunista (voi mennä vaikka puhaltamaan saippuakuplia ja katsomaan, kuinka ne jäätyvät; tiedättekö sen netissä pyörivän videon?), niin postikorttimaisema ei toteudu parin sentin lumikerroksella. Sen sijaan puuhellan rätinä, glögin ja kuuman kaakaon tuoksut, sängyn villapeittokerros ja pakkasyskä ovat tulleet tutuiksi. Ne kun saisi jollakin tavalla ikuistettua.
Taitaa olla liian aikaista lohduttautua ajatuksella, että kyllä se kevät sieltä tulee… Mutta nautitaan tästä. Ihminen on sopeutuvainen.