Niin se pakkanen väistyi, ja toi sateet mukanaan. Loskassa ja jään päällä on tullut liukasteltua kävellen ja autolla. Suurempia vahinkoja ei ole onneksi sattunut. Paksu lumikerros tippuu alas katoilta ja sulaa hiljalleen.
Eilen kaupassa koin ilon hetkiä, kun huomasin, että siemenet ovat taas myynnissä! Monta ihanaa mahdollisuutta valittavana. Luomuakin on tarjolla kivasti. Joitain siemeniä voi laittaa jo kohta itämään, siksi valitsin pussillisen tomaatin luomusiemeniä. Aika maltillista eikö! Vain yksi pussillinen! Päässä kuitenkin raksuttaa ihan eri tavalla; mitä kaikkea olisi mahdollista laittaa, mitä on tulossa jo muutenkin. Kasvimaata siirretään taas aavistus, pohtia täytyy mitä siirrossa menetetään. Vihkoon pitää heti piirrellä kaavioita suunnitelmista. Istutuspurkit näyttävät liikuttavan suloisilta hyllyillä, valmiina luomaan taimi-ihmeitä. Tämä on se ensimmäinen potku kevääseen. Kohta on sormet mullassa!!!
Mustikat ovat lopussa. Viimeinen rasia on avattu. Voi surku. Olisi niitä voinut kerätä enemmänkin, satokausi oli niin hyvä. No, joka päivä ollaan mustikoita syöty, joten aika pitkälle riittivät kuitenkin. Jos tämän vuoden satokausi on yhtä hyvä, niin pitää pyrkiä keräämään 20 litraa enemmän. Pakkasessa on punaisia viinimarjoja ja puolukoita vielä runsaasti. Ne riittävät uuteen satoon asti, vaikka joka päivä söisikin. Mutta mustikat… oi voi. Kyllä niitä tulee nyt ikävä! Vadelmat ja mansikat loppuivat jo alkuunsa, lapset söivät niitä puuron joukossa mieluiten. Marjat olen pakastanut pääosin kokonaisina marjoina, vadelmia myös soseena. En ole hillojen tai mehujen ystävä, vierastan lisättyä valkoista sokeria.
Hyvää suunnittelun ja odotuksen ihanaa aikaa kaikille teille, joiden sormet jo multapussin vieressä syyhyävät. Kohta möyhitään!
Hilla