Olen sellainen taiteilija, haaveilija ja uneksija. Pidän kaikesta kauniista. Kauniit värit, kukat, asetelmat, maisemat ja sävelet pysäyttävät minut miettimään, mikä tekee asiasta uniikin ja minun silmääni miellyttävän. Suunnat, valot, varjot, syvyydet, korkeudet, rajat, rajattomuus, sävyt, sanat, viivat, pisteet, alueet… Millä kaikilla tavoilla me ihmiset kuvaammekaan maailmaa!
Laitilassa on nyt kulttuuriviikko, ja olen ylpeä siitä, mitä tämänkin kokoinen kaupunki saa aikaan. Olkoonkin, etten ole itse paikan päällä, koska istuskelen täällä Karkun evankelisen opiston aulassa, taide on aina taidetta ja mitä netistä luin, ohjelma vaikuttaa hyvältä. Laitilassa todella on kulttuuritoimintaa.
Taide on iso voimavara. Se on itseilmaisun keino, ja sillä tavoin voimme löytää toisistamme sellaisia tunteita, kokemuksia ja ääneen sanomattomia asioita, jotka yhdistävät meitä ihmisiä. Eikö olisikin hienoa löytää maalauksesta samoja hienoja kohtia vieraan ihmisen kanssa? Se olisi kerrassaan upeaa! ”Ai, sinäkin huomasit. Luulin, ettei kukaan muu nää.”
Taidetta on joskus vaikea ymmärtää. Saatan maalata kuvan ja näyttää sen parhaimmalle ystävälleni. Hän on hetken ymmällään, kunnes osoitan: ”Tossa on silmä, tossa on sen poski ja tää kohta on varjossa, tajuuks?” Sitten hän nyökkää ja hymyilee. Toinen näkee välittömästi, että siinä on lähikuva hevosen päästä tai jos vahingossa esittelen sen väärin päin, se näyttää suurin piirtein punertavalta heinäpellolta, jossa menee polku ja polulla määrittelemätön marsun kokoinen eläin. Taide kertoo, miten näemme ja kuvaamme asioita.
Taiteen on tarkoitus olla voimavara, ei runsaan itsekritiikin tai itseinhon lähde. Se on rohkea, joka yrittää ja on oma itsensä. Minä piirsin yhtenä päivä hirven, siis yritin piirtää. No, siitä tuli hieman tönkkö, ja minua huvitti, kun eräs ihminen totesi siitä: ”Ihan hieno. Onko se hirvi?” Juu on, pökkelöhirvi tai joku vastaava, teki mieli sanoa, kun minua nolotti tuherrukseni valtavasti ja hymähdin mielessäni. Korjasin sitä hieman ja muutin jalkojen asentoa paremmaksi. En koskaan näyttänyt sitä uudelleen, mutta sanonpa vain, että se oli hieno hirvi! Teen sen uudestaan ja uudestaan, en koskaan halua lopettaa luomista.
Piirtäkää, laulakaa, hyräilkää, soittakaa, kirjoittakaa, oppikaa uusia sanoja, kuunnelkaa, katsokaa, tutkikaa, etsikää ja löytäkää. Se on taiteen sanoma.