Söin viikonloppuna yhden laskiaispullan – enkä yhtäkään runebergintorttua. Luin kyllä viikolla Aamulehdestä arvostelut siitä, kenen runebergintorttu on parhaimman makuinen ja näköinen, ja kyllä minä niitä kaupassa katselin, mutten raaskinut edes ajatella ostamista. Ja todettakoon vielä: mielestäni laskiaispullaan kuuluu hillo eikä mantelimassa, vaikka se onkin makuasia. Jostain luin, että makuasioista kannattaa sittenkin kiistellä. Tiedä häntä.
Elämä rullaa omalla painollaan. Koeviikko hujahti ohi, etten ehtinyt sanoa edes ”kissa”, ja uusi jakso vaikuttaa mukavalta äidinkielen, historian, kemian ja matematiikan parissa. Hyppytunteja on kivasti ja juuri nappipaikoilla, jotta voimme ystäväni kanssa ulkoilla ja näytellä prinsessa Ruususen tarinan halutessamme vaikka kymmenen kertaa läpi. Teimme niin eräs iltapäivä purkaaksemme ylimääräiset energiamme ja saimme siitä makeat naurut. Suosittelen. Opiskelu on tietysti tärkeää. Olen päättänyt, että olen tosissani psykologihaaveeni suhteen. Minusta tulee psykologi, vaikka joutuisin käymään pääsykokeissa kymmenen kertaa. Ensi lukuvuonna pitäisi kirjoittaa ylioppilaaksi. Täältä tullaan, äikkä, matikka, enkku ja psyka!
Joka tapauksessa, aika kulkee eteenpäin. Siitä menee joskus pää pyörälle, ja sellaisia tilanteita varten kirjoitin äidinkielen tunnilla elämälleni kirjeen:
Hei, elämäni!
Mitä kuuluu? Muistitko sinä syödä aamupalaa ja tehdä läksyt? Onko murheita? Älä ole huolissasi, sillä minä voin auttaa sinua. Olemmehan läheistäkin läheisemmät ystävät! Kerroit, että tänään ei mikään suju ja hieman ahdistaakin, koska asiat muuttuvat niin nopeasti.
Joskus lupasit päästää irti, jotta voisit olla vapaa ja mukautua elämän ainutlaatuiseen liikkeeseen. Mitä jos ottaisit ajasta hetkeksi kiinni? Polttaisiko se kädet rikki vai helpottaisiko, kun saisit hetken pitää kättä toisen kädessä? En tiedä vastausta, mutta luulen, että kaipaat turvaa ihmisten tavoin.
Älä siis masennu, vaan löydä keinosi luottaa elämään. Sinä olet turvassa. Olen itse luvannut pitää sinusta huolta, ja ystäväsi ovat sopineet auttavasi sinua. Olet ihana, herkkä ja ainutlaatuinen.
Rakkaudella, minä
Laskiaistiistain jälkeisestä tuhkakeskiviikosta alkaa tavallaan paasto, tai siis kyllä se alkaa, mutta sitä ei yleensä tai aina vietetä varsinaisena paasto paastona edes kristittyjen joukossa. Se on hiljentymistä ja esimerkiksi herkuttelun vähentämistä; paastoa niistä asioista, jotka vievät ihmisen uskosta ja rakkaudesta kauemmaksi. Some-paasto voisi olla hyvä.
Syökää paljon laskiaispullia ja nauttikaa siitä, mitä meillä on ympärillämme! Sää ei ole kovin kaksinen – mutta hei, linnut ovat alkaneet laulaa ja sieltä tulee KEVÄT! Vielä joku päivä.