Paljon on mielen päällä pyörinyt erilaisia asioita kuluneiden päivien aikana. Brysselissä räjähtäneet pommit, pääsiäisen merkitys ja koko elämän tarkasteleminen taivaankannesta merenpohjaan ovat saaneet minut hiljaiseksi. Olen onnellinen kaikesta kauniista. Ihmisten rohkaisevat hymyt ja lumen alta paljastuva asfaltti ovat parasta, mitä elämällä on ollut tarjota tähän asti.
Hiljaisuudessakaan tunteet eivät lopu kesken. Olen itkenyt puuta vasten ja kysynyt hiljaisuuden keskellä: ”Miksi minä, miksi ihminen?” Hiljaisuus on vastannut minulle äänettömänä kaikuna, turvallisena lohtuna. Olen hiljaa keinuen tai käsiä ojennellen tanssahdellut tyytyväinen virne kasvoillani, kun joku asia on naurattanut minua yksin ollessani, mutta olen halunnut olla vaiti. Olen tuijottanut seinään sumuisine ajatuksineni, kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tai opiskella. Olen antanut sanojen odottaa itseäni sen sijaan, että minä odottaisin sanoja, joita aion sanoa. Silloin olen ollut hiljaa.
Hektinen elämä odottaa meitä välittömästi kehomme ulkopuolella. Puhelimen merkkivalo ilmoittaa uusista viesteistä ja sähköposteista, internet päivittyy joka sekunti ja sosiaalinen elämä on yksi stressin aihe lisää. Osaammeko enää olla väsyneitä ja hiljaisia keskellä tätä kaikkea? Meillä on valtava tarve vetäytyä hiljaisuuteen. Hiljaisuus aiheuttaa meille paljon hyvää. Kuitenkin kävelemme kaikkialla tarkoituksena sanoa jotain, aikaansaada ja vaikuttaa.
Mitä hiljaisuus opettaa? En tiedä. Hiljaisuudessa ehkä miettii enemmän. Miettivätkö kaikki ihmiset? Voi olla. Ihmisyyden herkin ja kipein ydin on meihin niin syvälle haudattuna, että sitä on kai mahdotonta löytää kiireisestä arjesta tai pelottavista vaatimuksista. Meissä kaikissa se kuitenkin on, luulen niin. Sen löytää yksin. Sitä ei kukaan löydä puolesta, siinä ei kukaan muu auta. Kuulostaa karulta, mutta puhun jonkinlaisesta kokemuksesta. Siksi ihminen joskus murtuu täysin.
Onni on kävellä luonnossa ja kuunnella laulavia lintuja, jotka ovat palanneet hiljaisen talven jälkeen! Kun vielä maltan pääsiäisen hiljentyä, voin sunnuntaiaamuna herätä aitoon riemuun. Pääsiäisen tapahtumilla on kristityille hyvin tärkeä sanoma. Sitä joka vuosi tutkii ristille johtavaa tietä ihmetellen ja hiljentyen.