Edellispäivänä lensi kaksi joutsenta ensi kertaa talon yli. Asteet nousevat yli viiden. Sieltä se taas pamahti -alkukevät! Facebook muistuttelee, että viime vuonna tähän aikaan söin jo pikkunokkosia ensi kertaa. Kaksi vuotta sitten oli myös jo kasvun ihmeitä maassa. Vielä en ole kerännyt mitään. Minun nokkoshammastani kolottaa! Horsman pikkualkuja pitäisi jo tulla paistettavaksi, en jaksaisi odottaa. Huhuu!! Onhan minulla jäljellä yhä yhtä ja toista. Nokkostakin. Mutta tuoretta evästä ei voita mikään. Sitä etsimistä, löytämistä ja valmistamista.
Talvivarastot on monilta osin olleet todella riittoisat tänä talvena. Olen hyvin iloinen siitä. Nyt on jo maalsikuu, kohta alkaa uusi keruuaika, ja varastossa on vielä vaikka mitä. Marjat ovat olleet kaikkein suurin voiman lähde viherjauheen lisäksi.
Voi olla, että loput marjat menevät kesällä kanojen syötäväksi, niin paljon niitä on vielä jäljellä. Luulen, etteivät kanat pahastu lainkaan! Minulla on tällä hetkellä puolukkavimma, syön puolukoita joka päivä. Sieniä riittää yhä, kuivattuja voi käyttää onneksi pitään. Olen ollut terveenä koko talven ajan, ja erillaisiin vaivoihin kerätyt luonnonantimet ovat jääneet lähes käyttämättä. Kuusenkerkkäsiirappi on pakkasessa lähes koskematta.
Pakuriuutetta ei ole juuri käytetty. Siankärsämöteetä olen juonut vain vähän. Viherjauheen mausta pidän, ja syön sitä kuureina pitkin vuotta, joten sillä on ollut käyttöä. Samoin monet yksittäiset yritit ja juuret on maistuneet. Mistään kerätystä ei ole ollut puutetta, omiksi tarpeiksi olen siis vihdoin onnistunut keräämään riittävän määrän koko vuodeksi. On hieno tietää, että pystyy siihen.
Pienet taimet terraariossa pinnistelevät ja venyttävät varsiaan. Hyviä niistä tulee, turhaan pelkäsin liikaa vettymistä. Alkaa olla aika siirtää heitä isompiin purkkeihin kohta, möyhiä multaa uudestaan. Olen joka kevät saman ongelman edessä; kun laitan siemenet purkeihin ajattelen, että tämä on tässä tuo tuossa, muistan kyllä. Ja kun taimia puskee mullasta ylös, olen autuaan tietämätön mikäs vihreä varsi sieltä pilkistää! Joitain asioita olettaisi ihmisen oppivat vuosien mittaan, lajikkeiden merkitseminen on yksi niistä. Mutta ehei! Ei ainakaan tänä vuonna!
Kevättunnelmissa,
Hilla