Joutsenet ovat vallanneet pellot. Aurinko lämmittää. Autossa on kesärenkaat. Ei voi valittaa!
Maasta puskee elämää. Vihdoin! Pieniä nokkosia on saanut jo maistaa ryöpättynä leivän päällä. Ei ole vielä nokkoskeiton vertaa aineksia, mutta kohta. Vuohenputkia tässä nurkilla ei kasva, monet saavat syödäkseen jo niitäkin. Tunnen lievää kateutta!
Näinä päivin istutan kasvihuoneeseen ensimmäiset siemenet. Luotan siihen, että suurempia pakkasia ei enää tule. Kasvihuoneessa on maalattia, ja maata on ensin käännettävä ja muokattava. Jotain ajatusta täytyy suoda sillekin, miten saan torjutuksi viime kesänä kasvihuoneen vallanneet muurahaiset, joiden ansiosta valtaosa persiljasta ja basilikasta jäi nousematta. Loppuja viime vuoden vihreitä voi hiljallen alkaa antaa kanoille ja aaseille syötäväksi. Nyt kun alkaa olla luottamusta siihen, että talvi on taittunut.
Siipikarjan ulkonapitokielto on voimassa 1.3.-31.5. Se tarkoittaa, ettei kanoja saa pitää ulkona tänä aikana lainkaan, ilman erityistä lupaa. Siipikarja suojataan Suomeen kesää viettämään saapuvilta luonnonvaraisilta vesilinnuilta, ja tämä koskee sekä tuotannossa, että harrastekanaloissa asuvaa siipikarjaa. Tämä saattaa kuullostaa joistain ihmisistä liioittelulta, sillä lintuinfluenssaa ei pidetä kovin isona uhkana. Laki on kuitenkin olemassa, ja harrastuksen hyvän maineen säilyttämisen vuoksi toivoisi, että sitä noudatetaan.
Kelit ovat sellaiset, että mielellään pästäisin itsekin jo kanat tipuineen ottamaan pihalle aurinkoa, mutta maltetaan kyllä odottaa laillista aikaa. Toukokuun lopulla on aitaus saanut jo vihreä maan, ja kanoilla riittää enemmän tutkittavaa ja nokittavaa. Siihen asti sisävirikkeet ja kuivatut vihreät riittävät.
Tiput ovat kasvaneet komeasti. Kaikki ovat oikein elinvoimaisia ja reippaita. Saavat vielä hiukan kasvaa ennen kesäkanalaan siirtoa. Viime vuonna tähän aikaan kanat jo asuivat kesäkanalassa, mutta nyt kun tiput ovat vielä aika minejä, niin voivat odottaa. Kesäkanala on väljempi kooltaan ja varustettu suuremmilla ikkunoilla. Ulkoaitaus on myös isompi. Meillä kanat eivät ulkoile vapaasti kuin satunnaisesti valvottuna, en uskalla ottaa riskiä parven päätymisestä autotielle tai naapurin pihaan. Kanat laajentavat reviiriään aika nopeasti. Vuosien mittaan oma parvi on myös valikoitunut mieltymysten mukaan, ja kanat on minulle niin rakkaita, että petolintuja en heillä ruokkisi.
Jäät ovat vihdoin poissa. Pihaa voi haravoida ja puita leikata. Lintuja ruokkineen talventörröttäjät voi kerätä hiljalleen pois. Olen keskittynyt enimmäkseen nauttimaan auringosta. Töissä oleminen on tietysti vienyt energiaa pois näistä kevätpuuhista. Vapaata on rajoitetummin. Silti on aikaa kyykistellä nurmikolla siirtämässä viime vuoden heiniä syrjään, ja etsiä uutta elämää. Vitamiinipommeja.
Hymyjä auringosta!
Hilla