”Mikään ei ole mahdotonta”

0

jakeperho

Tyrskyjen läpi ylioppilaaksi

Suomen kristillisen yhteiskoulun uusi ylioppilas Jake Perho tunnustaa, ettei ole kovin ahkera opiskelija. Hän on ennemminkin selviytyjä.

Peruskoulun jälkeen Perho lykkäsi lukion aloittamista parilla vuodella ja lähti isänsä ja neljän sisaruksensa kanssa purjehtimaan Karibialle. Kaksi vuotta kestäneellä matkalla perhe kohtasi odottamattomia vastoinkäymisiä. Ensin matka seisahtui kuukausiksi, kun veneeseen tuli vikoja. Eräänä yönä perhe heräsi puukolla aseistautuneiden rosvojen vierailuun. Jännittävä oli myös paluumatka Atlantin yli takaisin Suomeen. Maata ei näkynyt kuuteen viikkoon ja aallot nousivat välillä korkeiksi. Kaikesta selvittiin.

­ – Kaikkien kokemusten myötä luottoni yläkertaan kasvoi. Opin arvostamaan turvallista kotimaata, perhesuhteet lujittuivat, ja kasvoin hengellisesti, Perho summaa matkan antia.

Karibian-purjehduksen jälkeen nuorukaisen oli vaikeaa päästä lukio-opinnoissa muiden tahtiin, sillä matematiikka ja ruotsi olivat alkeita myöden kadonneet kahden vuoden aikana päästä. Onneksi koulun opettajat ottivat Perhon kuin lapsekseen ja auttoivat tämän kursseista läpi ja valkolakkiin kiinni.

Maailmaa nähneelle Perholle Piikkiön Toivonlinnassa sijaitsevan yhteiskoulun asuntola on yläkoulusta lähtien ollut kaikkein pysyvin koti. Perhon äiti kuoli tämän ollessa viidennellä luokalla, minkä jälkeen vanhemmat sisarukset muuttivat kotoa omilleen. Isä vaihtoi kotia usein, eivätkä tämän uudet asunnot tuntuneet samanlaisilta kodeilta kuin Toivonlinna. Asuntolan väestä muodostui ympärille perheenomainen yhteisö, ja koulun ilmapiirissä pahimmatkin kovikset muuttuivat kohteliaiksi ja kilteiksi.

Valmistumisesta huolimatta Perhon ei tarvitse jättää rakasta kotiaan taakseen, vaan hän jää entiseen opinahjoonsa suorittamaan siviilipalvelusta. Sen jälkeen 21-vuotias Perho suunnittelee hakevansa palomieheksi.

­ – En halua työssäni vain istua, ja palomiehenä on mahdollisuus auttaa ihmisiä. Työssä on pieni kuoleman riski, mutta uskovaisena minun ei tarvitse pelätä.

Teksti: Kaisu Hautamäki, Kaarina-Lehti.

 

Harmonikan soittaja haluaa insinööriksi

Harmonikan soittajana valtakunnallista mainetta kerännyt Eemeli Morander on kevään tuore ylioppilas Someron lukiosta.
Morander osallistui viime syksynä haitarinsoiton MM-kisoihin, mutta ei suunnittele musiikista itselleen ammattia.
– Suuntaan tekniselle alalle, kone- ja rakennustekniikka kiinnostaa. Olen hakenut esimerkiksi teknilliseen korkeakouluun Tampereelle ja Lappeenrantaan, lisäksi olen hakenut lukemaan matematiikkaa.
Alan kannalta tärkeät ylioppilastutkintokokeet sujuivat Moranderilta hyvin. Matematiikasta ja fysiikasta tuloksena olivat eximiat.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelu on jatkunut tiiviisti, sillä Moranderilla ovat edessä useat pääsykokeet. Ensimmäiset Hämeen ammattikorkeakouluun ovat torstaina, seuraavat pääsykokeet ovat ensi viikolla.
Eemeli Morander keikkailee ahkerasti kahden veljensä kanssa. Musiikki on hänestä hyvää vastapainoa opiskelulle, mutta suurin palo nuorella miehellä on tekniselle alalle.
– Aion jatkaa keikkailua veljien kanssa myös jatkossa. Valintani on ollut selvä jo suhteellisen kauan.
Moranderin harmonikkaura huipentui viime syksynä soittopelin MM-kisoihin Turussa, kansainväliseen Coupe Mondiale -harmonikkakilpailuun. Tuloksena oli 14. sija. Enää hän ei aio musiikin saralla kilpailla.

Teksti: Johanna Käkönen

”Mikään ei ole mahdotonta”

Pöytyän Elisenvaaran lukion tuoreella ylioppilaalla Verneri Nissilällä on selvät suunnitelmat. Ensin joko Turun tai Helsingin yliopistoon opiskelemaan biokemiaa tai molekyylibiotieteitä, tammikuussa armeijaan Niinisaloon ja ensi keväänä opiskelupaikkahakemus Lontooseen.

Kahdeksan ainetta hyvin arvosanoin kirjoittaneen Nissilän suurimman haaveen toteutuminen on hyvien papereiden ansiosta askeleen lähempänä. Tavoitteena nimittäin on opiskelupaikka University of East Londonissa.

Ulkomailla opiskelu on ollut Nissilän haaveena jo kauan. Halu nähdä maailmaa ja tutustua erilaisiin ihmisiin on kasvanut partioharrastuksen myötä.

–Partio on kasvattanut minusta avarakatseisemman ihmisen, vaikka osaanhan minä pari solmuakin tehdä, Pöytyän Pöllöissä 7-vuotiaasta partiota harrastanut Verneri virnistää.

Harrastuksensa myötä Nissilän on myös oppinut olemaan murehtimatta turhasta. Hän uskoo, että kaikki järjestyy aina lopulta parhain päin.

–Mikään ei ole mahdotonta. Mikään pääsykoe ei esimerkiksi ole niin mahdoton, ettei siitä voisi selvitä. On tärkeää tarttua tilaisuuksiin, sillä on tyhmää valittaa, jos ei ole tehnyt asioiden eteen mitään.

 

Teksti ja kuva: Nelly Rauhala, Auranmaan Viikkolehti

 

500 ylioppilas_LauraFlemming

Ylioppilaan haaveena näyttämöt

–Toisaalta helpottunut, mutta vähän haikea olo, kun ei ihan tiedä, mitä tulee tapahtumaan, Kosken lukion uusi ylioppilas Laura Flemming myöntää.

Monessa mukana oleva nuori kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kuusi ainetta ja suoritti lukiodiplomin musiikissa ja ilmaisutaidossa. Diplomit tukevat nuoren haavetta ryhtyä laulavaksi näyttelijäksi.

Kipinä näyttelijän uraa kohtaan syttyi todenteolla yläkoulun työelämään tutustumisjaksolla Åbo Svenska -teatterissa.

–Siitä lähti halu näyttelijäksi. Rakastan sekä musiikkia että näyttelemistä yli kaiken, esiintymisestä lapsesta asti nauttinut Flemming huokaa.

Ylioppilas on matkannut kohti unelmaansa läpi koko elämänsä, sillä sekä näytteleminen että laulaminen ovat olleet nuoren naisen elämässä mukana pienestä saakka.

Kiirettä on myös pitänyt. Viime syksynä Flemming kiisi Koski-Salo-Koski-Forssa -väliä. Salon teatterissa hän näytteli Peer Gynt -esityksessä ja Forssan musiikkiopistossa treenasi laulua. Kaikesta huolimatta ylioppilaalle jäi aikaa myös opiskelulle ja kavereille.

–Koko lukion ajan on täytynyt juosta paikasta toiseen. Ei se kuitenkaan ole opiskeluja häirinnyt. Opin tunneilla kuuntelemalla, joten minun ei tarvinnut tehdä paljoa töitä tavallisia koulutehtäviä varten, hän paljastaa.

Teksti ja kuva: Nelly Rauhala, Auranmaan Viikkolehti