Jos joku ajattelee, että opiskelu on kevyttä työtä, hän ei tiedä mistä puhuu, koska opiskelijakin elää reaaliaikaisesti tässä maailmassa ja jotuu lisäksi tietoisesti työstämään suuren määrän siitä saatua tietoa. Lukuvuoden toiseksi viimeisellä viikolla (koulu päättyy minulla hieman aikaisemmin kuin tavallisesti) on mehut puristettu irti useimmasta opiskelijasta, eikä syynä ole häämöttävä kesäloma ja sen takia luovuttaminen ennen aikojaan, vaan se rytmi, jota on yritetty pitää yllä koko vuosi. Oppiminen on raskasta, ja tiedon käsitteleminen ja arvioiminen eivät mikään helppo juttu.
On sanonta: tieto lisää tuskaa. Luen kirjan keskitysleireistä ja joudun koulussa katsomaan Täällä Pohjantähden alla -elokuvan, joka on tosi raskas. Minulle kerrotaan, miten ihminen kehittyy psyykkisesti elämän eri vaiheissa, ja kuuntelen, kun opettaja kertoo, miten äidinkielen ylioppilaskokeesta selviää. Luen sanomalehden lähes päivittäin, mutta tiedon määrä on niin valtava, että se imaisee mukaansa. Siispä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että elämä yksinomaan on raskasta ja vaivalloista, sillä tiedonmuruset ovat todellisuudessa valtavia kivilohkareita, joiden siirteleminen on hikistä ja uuvuttavaa hommaa.
Opiskelussa tärkeintä on kai tietää oma oppimistyylinsä ja ymmärtää, miten muisti toimii. Itse käytän paljon ulkoa opeteltuja tukisanoja, jotka palauttavat kaikki muutkin tiedot mieleeni simsalabim, kun on kokeen aika. Lukiossa erityisesti painotetaan pohdintaa ja kriittistä ajattelua. Aivan kaikkea ei tarvitsekaan muistaa ulkoa, vaan on osattava soveltaa. Ykkösvuoden opiskelijan essee on aika erilainen kuin toisen vuoden. Siispä en halua pelotella lukion vaikeudella. Täällä oppii. Tänne tullessa ei tarvitse osata, mutta jonkinlainen tahtotila on aika oleellinen osa lukiosta selviytymistä.
Se, mitä itsellä on jäänyt lukiosta mieleen, ovat lukuisat esseet, käsitekartat ja kysymykset. Kysymysten esittäminen on nimittäin paras tapa pohtia asioita, ja siksi käytän sitä myös arkipäivän ongelmissani. Suosittelisin lukiota ihmiselle, joka haluaa lisää työkaluja maailman ymmärtämiseen, yleissivistystä siis. Ihmiselle, joka haluaa oppia ajattelemaan kriittisesti ja tietää asioista lisää.
Yhä palaamme samaan kaikkia ihmisiä koskettavaan ongelmaan, tiedon tuskallisuuteen. Tiedossa on hyvätkin puolensa. Se auttaa meitä luovimaan läpi elämän. Vasta, kun tuntee historiaa, voi ymmärtää nykyhetkeä. Samalla tavalla vasta, kun tuntee tiedon, voi ymmärtää ja ajatella enemmän ja syvemmin. Minä arvostan tietoa, mutta suuri määrä omaksuttua informaatiota ei mielestäni tarkoita sitä, että ihminen olisi superälykäs. Siksi korostankin ajattelun merkitystä ja sitä kautta persoonallisuutta. Niistähän muodostuu koko meidän elämänkokemuksemme.