Kuin valkoisen salaman välähdys. Liikenneturvallisuuskamera, tuttavallisemmin peltipoliisi, kertoo, että nyt tuli ajettua liian lujaa. Jos hyvin käy, selviää pelkällä huomautuksella. Jos taas ei niin hyvin, ylinopeudesta tärähtää sakko postilaatikkoon.
Nopeusvalvonta on tärkeää. Mitä raskaammin kaasujalkaa käyttää, sitä suurempi riski on aiheuttaa vaaratilanne. Ja karrikoidusti voidaan todeta, että mitä enemmän vauhtia, sitä tuhoisammat seuraukset. Liikenteessä hurjastelu ei ole vain oma asia. Kun yksi törttöilee, vaikuttaa se muidenkin tienkäyttäjien ja ympäristön turvallisuuteen.
Vaikka siltä joskus tuntuukin, nopeus- ja tiemerkintöjä ei ole asetettu huvin vuoksi.
Poliisitarkastaja Timo Ajaste kertoo, että automaattinen liikennevalvonta kattaa tänä päivänä noin 3 200 suomalaista tiekilometriä. Teiden varsilla on 900 valvontapistettä, joissa kierrätetään 88 kameraa. Käytössä on muun muassa huoltokierrosta johtuen kerrallaan 65–70 kameraa.
– Viime vuonna seuraamukseen johtaneita tapauksia oli 408 000. Noin prosentin verran ohi ajavista ajoneuvoista kuvataan, Ajaste täsmentää.
Peltipoliiseissa on puolensa. Ne hillitsevät liikennettä, mutta vain osaltaan. Useasti Kasitiellä pääsee todistamaan, miten vähän ennen peltipoliisia autossa lyödään jarrut pohjaan ja kun kamera on ohitettu, vauhti kiihdytetään takaisin yläilmoihin. Tolppakamerat siis rokottavat pääosin niitä hurjastelijoita, jotka eivät tunne tietä ja näin ollen tiedä kameroiden sijainteja.
Kun puhutaan automaattisesta nopeusvalvonnasta, peltipoliisia tehokkaampi tapa on automaattivalvonta-auto. Ne näyttävät ulospäin tien varteen pysäköidyiltä siviiliautoilta, mutta kätkevät sisäänsä perinteisen peltipoliisin tekniikan. Koska automattivalvonta-autojen paikkaa voi vaihtaa, kaahaajat jäävät tehokkaammin kiinni.