Varsinais-Suomen väestörakenteen muutos on näkynyt selvästi vuodesta 2010 lähtien. Sen jälkeen yli 65-vuotiaiden määrä on lisääntynyt, kun taas lasten, nuorten sekä työikäisten määrä on vähentynyt. Maakuntamme asukkaista enemmistö on työikäisiä, eläkeiän ylittäneitä on reilu 20 prosenttia eli hieman vähemmän kuin alle 24-vuotiaita lapsia ja nuoria yhteensä.
Väestö ikääntyy eri puolilla maata eri tahtiin, eläkeläisten määrä on kasvanut voimakkaimmin Etelä-Savossa ja Kainuussa. Selvä ero on myös kuntien välillä; työikäisiä muuttaa kasvukeskuksiin, joissa huoltosuhde ei ole keikahtamassa niin nopeasti kuin pienissä maaseutukunnissa.
Ikääntyvä väestö haastaa kunnat pohtimaan vanhuspalveluja uudesta näkökulmasta. Kun vanhuksia on yhä enemmän, palvelutarpeet kasvavat ja monipuolistuvat. Työikäisten määrän vähentyminen puolestaan tarkoittaa pienenevää verokertymää eli heikkenevää rahavirtaa palveluiden ylläpitoon.
Vaikka ikärakenteen muutos on ollut ennustettavissa jo pitkään, niin konkreettisiin toimiin kunnat ovat ryhtyneet hyvin vaihtelevasti. Kärjistäen voisi sanoa, että osa kunnista on jumittunut lähinnä kauhistelemaan tilannetta, kun taas toisaalla on kääritty hihat ja ryhdytty hommiin.
Positiivisimmillaan muutos on otettu voimavaraksi: vanhuksia ei nähdä kulueränä, vaan tasa-arvoisina kuntalaisina muiden ikäryhmien kanssa.
Laitilassa on vanhuspalvelurintamalla tehty näkyviä muutoksia viime ja tänä vuonna. Muun muassa kotipalveluun on panostettu lisäämällä henkilökuntaa, ja parhaillaan mietitään paitsi yksittäisten asumisyksiköiden tulevaisuutta myös kokonaan uudenlaisia toimintamalleja.
Laitilan sote-johtaja Marika Polso korostaa, että erilaisia palvelumuotoja on oltava riittävästi ja niiden tulee myös kohdentua tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi vanhusten toimintakykyä ylläpitävään ja parantavaan kuntoutukseen tulisi satsata nykyistä enemmän.
Muutoksessa kyse onkin yhtä lailla tiedosta, taidosta kuin tahdostakin.