Laitilaan tuli vuosina 1939–1945 arvioiden mukaan jopa 2 500 evakkoa. Pysyvästi tänne jäi noin 500 siirtokarjalaista.
Viime aikoina karjalaisten kohtaloa on usein verrattu pakolaisiin. Sodan jaloista uusille asuinsijoille tulleita evakkoja ja Euroopasta viime vuonna Suomeen tulleita pakolaisia yhdistävät varmasti monet asiat – pelon tunne, kaoottinen elämäntilanne ja ahdistus. Karjalaiset evakot ovat kertoneet kokeneensa syrjintää, nimittelyä ja ennakkoluuloja uusilla asuinsijoillaan.
Täysin samanlaisesta tilanteesta ei nykyisessä pakolaisaallossa ja karjalaisten asuttamisessa ole kuitenkaan kysymys. Karjalan liiton toiminnanjohtaja Marjo Matikainen-Kallström onkin painottanut, että siirtokarjalaiset olivat suomalaisia evakkoja, eivät pakolaisia. Suomi oli ainoa eurooppalainen valtio, joka toteutti hävityn sodan jälkeen siviiliväestön evakuoinnin menettämältään alueelta.
Laitilaan 70 vuotta sitten perustettu Karjalaseura auttoi tulijoita arkisissa asioissa, muun muassa taloudellisten, sosiaalisten ja kunnallisten asioiden järjestämisessä. Tärkeää oli myös vertaistuki ja kokemusten vaihtaminen. Uusi elämä alkoi tyhjästä, sillä kaikki entinen oli jäänyt rajan taakse.
Aika hälvensi alkuperäisväestön ennakkoluuloja, ja tulijat sulautuivat osaksi yhteisöä. Esimerkiksi karjalainen ruokaperinne karjalanpiirakoineen ja -paisteineen on nykyään luonnollinen osa länsisuomalaista arkea ja juhlaa. Laitilassa siirtokarjalaisten perintö näkyy edelleen vahvasti myös musiikkielämässä, kuten Laitilan Pelimannien toiminnassa.
Nykyään globaalissa maailmassa ihmiset liikkuvat maan sisällä ja maasta toiseen, ja erilaiset kulttuurit sekoittuvat ja rikastuttavat paikallista elämänmenoa. Juuret ovat silti tärkeitä karjalaisille ja muillekin suomalaisille.