Täällä on hirmuisen kylmä, täällä huoneessa. Lattiat ovat viilentyneet, eikä hevosia voi enää hoitaa aamuisin ilman takkia, koska ruokaa ja vettä laittaessa iho menee nopeasti kylmännäpyille ja viileät väristykset yltävät syvälle arkisen elämän tavallisuuksiin. Pimeä tulee aikaisin ja yllättää kesken kauppareissun illalla seitsemän aikaan, tervehtii myöhäistä eläjää. Elämästä tulee yhtä valojen avulla suunnistusta ja aikaisia nukkumaanmenoja, koska myöhä alkaa tarkoittaa pimeän aikaa. Se johtuu biologisesta kellostamme, joka on taas selvinnyt jokavuotisesta identiteettikriisistään.
Syksystä tulee mieleen Vain elämää, kaikki oivallukseni ihmisyydestä ja stressi. Samaan aikaan, kun Mikael Gabriel tykittää Vain elämää -ohjelmassa ja muuttaa muiden kappaleita kyyneleiksi kaikkien ihmisten poskille, mietin mitä on nuoruus, mitä elämässä täytyy tehdä ja mitä mahdollisuuksia minulla on. Ensimmäistä kertaa minulla on asiallisia ja – olen tästä hirmuisen ylpeä, antakaa minun olla sitä! – aikuismaisia vastauksia, vaikka muuten käyttäydynkin juuri niin kuin nuori elää ja toimii. Menee vielä viikko, ja sitten olen täysi-ikäinen nuori.
Syksy stressaa. Lyhytaikainen stressi on ihan kiva kaveri, koska sen avulla saan paljon aikaan ja ajatukseni hiihtävät mukavia ja järkeviä latuja, tosin ilman lunta tähän aikaan vuodesta, että hieman kyllä epäilen näiden ajatusteni rehellistä olemassaoloa. Päivät menevät pilalle, kun aivoni yrittävät sönköttää jotain silloinkin, kun olen väsynyt ja kyllästynyt. Someidentiteettikriisi ja ammatinvalintakompleksi sekä 17-vuotiaasta 18-vuotiaaksi vanheneminen ovat lokakuun TOP3-listalla. En tiedä, onko minusta psykologiksi, mutta päätin, että tästä lähtien elän elämääni levosta käsin. Se vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudun haaveisiini. Tahtoisin niin kovasti psykologiksi. Mitä hyviä päätöksiä teillä mahtaa olla?
Oletteko koskaan kokeilleet halata puuta? Minä lähden metsään, kun haluan tuntea oloni ajattomaksi ja huolettomaksi. Ei tee mieli enää hakata päätä seinään ja lyödä nyrkillä pöytään, kun tajuaa, että kehollaan voi saada jotain mukavampaakin aikaan. Tiedättehän mielihyvähormonit? Uskon, että hyvä kosketus ja lämmin yhteys kropan ja mielen välillä vapauttaa niitä kehoomme. Halaaminen, tanssi ja kasvonaamion laittaminen ovat syksyn stressin keskellä taivaallisia juttuja. Tunteiden hallintaa, niin ihmiset puhuvat. Minulle se on vain itseni kanssa toimeen tulemista. Hallitseminen… Jotkut ihmiset ovat taipuvaisia kontrolloimaan liikaa. Kuulun heihin.
Minulla on syyslomaviikko nyt; Laitilassa sitä vietetään vasta ensi viikolla. Ostimme kihlattuni kanssa Lontoo-palapelin. Olen suunnitellut häitämme, jotka ovat tammikuussa, ja siivonnut täällä ihanassa talossa keskellä kurjia peltoja ja ruskaisia tai lehdettömiä puita. Olen käynyt ratsastamassa Brenna-hepalla metsässä. Olen mokaillut paljon.
Elämä on mukavan tavallista. Nauttikaa syksystä ja elämästä, lukijat!