Kun liityin Facebookiin heti täytettyäni 13 vuotta, en ollut esiintynyt internetissä koko omalla nimelläni. Vanhempani kuuluivat kaverilistalleni, ja he näkivät kaiken toimintani. Heidän kuuluminen piiriini oli itsestäänselvää samalla tavalla kuin muiden sukulaisten ja ystävien.
Minulla on tapana kirjoittaa elämänmakuisia päivityksiä yksityiselle seinälleni. Ehkä tyylini on sellainen “penni ajatuksistasi”. Monta kertaa mietin, missä menee raja. Internetissä pyörii meemejä päivityksistä, jotka on tarkoitettu salaviestiksi juuri sille yhdelle ihmiselle, yleensä ihastukselle. Sieltä löytyy myös lukuisia harmistuneita purkauksia siitä, miten ihmiset käyttävät Facebookia nenäliinan tai päiväkirjan sijasta.
Tuntuisi typerältä viestittää rivien välistä, ja mitäänsanomaton päivitys taas turhauttaa näkymättömyydellään. Missä on draaman ja elämän raja? Mihin tarkoitukseen some on?
Yhä tavallisempaa on avautua internetissä esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä, heikkouksissa piilevistä vahvuuksista ja kokemastaan vääryydestä. Parhaimmassa tapauksessa vertaistukea löytyy minuuteissa. Kannustava palaute innostaa jatkamaan elämää vaikeuksista huolimatta ja yrittämään enemmän.
Sijaisvahvistamisen avulla ihmiselle tulee tunne, että hän voi selvitä, koska joku toinenkin ihminen – “vähän niin kuin minä itse!” – on selvinnyt haasteista, joita itsellä on edessä. Netti on myös väylä jakaa taideteoksia, videoita ja kirjoituksia sekä mikä tärkeintä, saada niistä palautetta.
Ne, jotka tuntevat luomisen himon ja taiteelle palavan sydämen voiman, ymmärtävät, miten suurta on halu jakaa sen välityksellä ja sen eteen tekee mitä vain. Koska asioiden jakamisesta on tullut internetin myötä niin helppoa ja laajaa samaan aikaan, on osattava uusia sääntöjä: älä nolaa itseäsi, myy ideasi muille vaivihkaa ja ennen kaikkea muista, että palaute voi olla hyvin suoraa. Pelko täydellisestä flopista kaihertaa kirjoittaessa minunkin mieltäni etukäteen.
Sosiaalinen media kuitenkin tuli, koska internet tuli. Siellä on ihmisiä, joten niin on myös ihmisten välistä yhteyttä ja jakamista. Totta kai internet on sosiaalinen verkosto! Elämämme tunne- ja ihmistasolla vaatii tällaisia laajempia kokonaisuuksia, esimerkiksi yhteiskuntaa, kulttuuria, yhteisöjä ja kirjoitettua historiaa.
Netti osoittautui menestykseksi. Se ei ole yksiselitteinen verkosto, koska no, ihmiset ovat erittäin monimutkaisia. Siksi se on täynnä sälää.
Keskustelufoorumi voi olla ihmiselle tärkeä paikka vastaanottaa ja jakaa ymmärrystä, ja sosiaalinen media on se keskus, jossa nykyään saa huomiota taiteilijana, yrittäjänä ja työnhakijana. Miten erilaisia ihmisiä eri motiiveilla netissä pyöriikään!
Internet on hankala paikka laittaa kaikki likoon, koska jokaisella on jotain, mikä saattaa kovassa käsittelyssä särkyä. Sitä mietin joka kerta. Mikä ajaa meidät tähän?