Tänään matkustaessani yhteen kaupunkiin sattui seuraavanlainen tilanne: poikaryhmä istui kaupassa viereiselle penkille avaamaan juuri ostettuja syötäviään. He juttelivat. Eräs nainen, kaupan asiakas, tuli ojentamaan heitä. Pojat vastasivat hänelle, että He ovat kaupan asiakkaita.
Olin ostanut kaupasta vanukkaan ja juotavaa. Se oli minun aamuherkutteluhetkeni, sillä olin herännyt jo puoli viideltä ja istunut linja-autossa pitkään. Minulle tuli kiire syödä omat evääni, enkä tohtinut jäädä lusimaan kaupan penkille, vaikka minulla oli odotteluaikaa, vaan lähdin ulos kävelemään. Onneksi oli kaunis päivä.
Hankalat asiakkaat taitavat olla kauppojen näkyvin ongelma. Mikään muu ei pistä niin pahasti silmään kuin ajattelematon käyttäytyminen. Kaikki muu pysyttelee piilossa nurkissa ja hyllyjen varjoissa.
Minä tarvitsen sen eväidensyöntipaikan. Sormet jäätyvät, kun yrittää taiteilla eväsleipää suuhunsa ilman pöytää ja tihkusateessa. Jos jostain haluan moittia, niin siitä, että nuoria, joilla on usein luppoaikaa (matkustellessa, vanhempia tai kavereita odotellessa ja niin edelleen…), ei ole kyllä juurikaan ajateltu. Osa aikuisistakin tietää tämän ongelman. Kaupungin keskustassa on hankalaa.
Millaisia palveluja kaupat voivat tarjota tulevaisuudessa, kun elämä keskittyy yhä enemmän suuriin keskuksiin? Isoissa marketeissa on jo kahvilat, joihin voi tulla vaikka lounastamaan.
Yleisiä vessoja löytyy. Nuorena matkustelijana koen, että niitä on silti liian vähän tai ne ovat epäsiistejä sekä todella vaikeissa paikoissa.
Kirjauutudet löytää ruokaostosreissulla, eikä ole enää mitään syytä koukata kivijalkaliikkeen kautta. Kirjakaupan toiminta vaikeutuu, mutta olemme matkalla kohti helpompaa yhteiskuntaa.
Keskusta autioituu. Elämme sen yhden ainoan ostoskeskuksen sisällä emmekä muista enää, miltä kevätaurinko tuntuu poskilla.
Liikkuvaa elämäntapaa ei huomioida. Kaikki kyllä tehdään valmiiksi. Hedelmät kuoritaan, pilkotaan ja pakataan. Rahkojen mukana tulee lusikka.
Mutta ei ole paikkoja, joissa voisi oleskella turvallisesti ja vapautuneesti. Kaupungit ovat synkkiä ja rumia, eikä niistä jää mitään mieleen. Talous ei pyöri.
Kun matkustaa, näkee erilaisia kaupunkeja ja tutustuu ydinkeskustan palveluihin. Asiat ovat hyvin, jos minun täytyy kuluttaa kuusi tuntia aikaa vieraassa paikassa, ja läheisessä kaupassa on sekä vessa että keskinkertainen valikoima evästuotteita.
Plussaa tulee siitä, jos vessa on siisti. Nautin myös paljon luonnon läheisyydestä. Kauniit kadut tai siisti puisto innostavat kiertelijää tutustumaan kaupunkiin tarkemmin. Opasteet helpottavat liikkumista.
Kaupunki tarvitsisi oman olohuoneen. Miten vältymme olemasta hankalia asiakkaita tulevaisuuden kaupan penkillä? Millaisessa kaupungissa on mukava kierrellä ja oleskella? Onhan elämämme ydin suurin piirtein olemisessa.
Onko Laitila vain ohikulkukaupunki, joka tunnetaan virvoitusjuomista ja kananmunista? Voiko täällä viihtyä?