Välivuosi – hyvä vai huono juttu?

0
Tulevaisuus on mulla jo taskussa.

Yle.fi uutisoi taannoin muun muassa Eurostudent-tutkimuksesta artikkelissaan Opiskelijatutkimus: Jopa kolmannes valmis lähtemään ulkomaille töihin. Artikkelin mukaan tutkimuksesta kävi ilmi myös se, että joillakin aloilla yli puolet käyttävät rahaa valmennuskursseihin päästäkseen korkeakouluopintoihin. Olen samassa tilanteessa, kun opiskelen maksullisesti avoimessa yliopistossa päästäkseni opiskelemaan alaa, jonne haluaa yli tuhat muutakin. Mutta: työllistyminen on sillä alalla vähemmän epävarmaa kuin niillä muilla, joita olen harkinnut. Lisäksi tiedän, miten sitoutunut olen ja haluan kehittyä. Koulutus on pitkä ja kuoppainen tie.

Myös muita opiskelijoihin liittyviä uutisia olen lukenut, esimerkiksi korkeakouluhakujen muutoksesta, jossa vaikuttaisivat enemmän ylioppilaskirjoitusten arvosanat kuin pääsykoetulokset. Lähdenkö sittenkin korottamaan jo ennestään hyviä yo-arvosanojani, koska kilpailu on niin kovaa? Kirjoittamaan ehkä lisää aineita? Ylioppilasjuhlasta olisi mennyt fiilis, jos olisin tiennyt, että palaisin heti syksyllä preppaamaan. Nyt sentään koen eteneväni.

Opiskelen avoimessa yliopistossa verkko-opintoja, tarkemmin sanottuna tilastotieteen peruskurssia. Se on minulle hyödyksi jatkoa ajatellen, mutta se myös pitää mielenterveyttäni yllä. Jos minulla ei olisi ollut mitään fyysistä tai henkistä paikkaa kesätyön päättymisen jälkeen, olisin täysin masentunut. Olisin ajatellut, ettei minusta ole mihinkään. Olen kuullut, että osa muista nuorista kokee niin. Kaikki läheiseni ovat iloisia, kun voin paremmin ja minut nähdään opiskelemassa into piukassa. Hyvinvointi tuntuu hyvältä. Raskaan vuoden jälkeen elämää ei sulata helposti eikä sitä mielellään ajattele, mutta toivon määrä on lisääntynyt. Se tuntuu ihanalta.

Onko välivuosi siis hyvä vai huono asia? Sille tielle ei ainakaan kannata jäädä. Mielestäni nopeus ei kuitenkaan ole pätevä mittari esimerkiksi ihmisen suhtautumiseen tai sitoutumiseen yhteiskuntaan, koulutukseen tai työntekoon. Tilastotieteilijänä en laatisi tutkimusta, jossa esittäin tutkittavalle pelkästään kysymyksiä, kuinka nopeasti elämänvaiheet etenevät. Kyllä mittareina olisivat aivan toiset asiat.

Olen huokaissut monta kertaa helpotuksesta, että vihdoin saan levätä. Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä, joten pieni breikki on ihan paikallaan. Nuoren ihmisen isoimmat ongelmat eivät johdu pelkästään nuoruudesta, vaan siitä vauhdista, jolla pitäisi tehdä asiat, vaikka sisäisesti saattaa kokea olonsa täysin hulluksi väliaikaisesti.

Välivuosi on mielestäni tosi hyvä juttu, jos sen käyttää omaan itseensä, vahvuuksiensa löytämiseen, lepäämiseen ja omiin mielenkiinnonkohteisiin. Se, miten tärkeisiin asioihin suhtaudutaan, opitaan jo lapsena.

Tulevaisuus on nuoruudessa jo taskussa mukana. Aikaisemmin sitä kuljettivat vanhemmat, opettajat, kerhotädit, hoitajat ja ohjaajat, mutta nyt se on mulla taskussa.