Eräs laitilalainen sodan uhrin sukulainen kuvasi sisällissotaa sodaksi, jossa ei ollut voittajia. 100 vuoden jälkeen vuoden 1918 sota näyttäytyy juuri tällaisena.
Koko Suomessa sodan seurauksena kuoli liki 37 000 ihmistä. Laitila välttyi suurilta taisteluilta, mutta sota vaati uhrinsa täälläkin. 100 vuotta sitten punaiset olivat vallanneet Laitilan. Laitilassa langetettiin ja täytäntöönpantiin kaksi kuolemantuomiota valkoisille. Lisäksi yksi valkoinen laitilalainen kaatui taisteluissa Tampereella. Punaisia uhreja oli yli 40. Heitä kuoli taisteluissa, vankileireillä ja lisäksi langetettiin sekä laillisia että laittomia kuolemantuomioita.
Vaikka talvisota yhdisti Suomen, jotkut haavat eivät ole vieläkään arpeutuneet kokonaan. Edelleen sisällissota on arka aihe. Kipeäksi asiaa ei tee pelkästään uhrien määrä vaan se, että sodassa olivat vastakkain saman kylän miehet, naapurit ja jopa veljekset. Ei ollut tavatonta, että samasta perheestä veljekset menivät eri puolille.
Viimeistään nyt 100 vuoden jälkeen on aika purkaa puhumattomuuden muuri. Asioista, niistä kipeistäkin, on tärkeää puhua, jotta historia ei toistaisi itseään. Sisällissotaan johtaneita syitä täytyy avata. Niitä on mahdollista ymmärtää, vaikkei hyväksyisikään sodan nimissä tehtyjä asioita.
Monessa mielessä Suomi on ollut hyvin erilainen maa tuolloin, monet asiat eivät ole kuitenkaan muuttuneet. Edelleen kapinan siemen itää epäreiluuden kokemuksessa. Tämä on syytä muistaa myös nykyajassa.
Viime vuonna juhlittiin satavuotiasta Suomea. Ehkä vuosi 2018 olisi syytä käyttää siihen, että tutkitaan menneisyyttä ja parannellaan haavoja. Keskusteluja kannattaisi käydä sekä julkisuudessa että perheiden sisälläkin.
Jotta tulevaisuutta on mahdollista rakentaa, täytyy ymmärtää menneisyyttä.
Hanna Hyttinen
hanna.hyttinen@laitilansanomat.fi