En kadu moniakaan asioita elämässäni ja menneisyydessäni – itse asiassa on hyvin vähän juttuja, jotka painavat mieltäni vuosien jälkeen, mutta on yksi tärkeä asia, joka pitää sisällään kaikki ne tilanteet, jotka harmittavat minua ja jotka haluaisin pyyhkiä pois mielestäni. Ymmärtämättömyys. Toisen kiusaaminen. Oman pahan olon tai ymmärtämättömyyden ja siitä nousevien tunteiden kaataminen toisen niskaan.
Olen sitä mieltä, että kuka tahansa voi olla kiusaaja. Olen ollut kiusaaja. Olen kiusannut ihmisiä, joita en ymmärrä ja jotka käyttäytyvät toistuvasti tietyllä tavalla, joka ehkä loukkaa minua, mutta en ole kysynyt itseltäni, miksi niin tapahtuu tai miksi minulle tulee siitä niin kamala olo. Olen joskus ollut tosi väsynyt ymmärtämään ja näkemään vaivaa sen eteen, että yhteys toiseen ihmiseen syntyisi ja oikeat tunteet välittyisivät.
Tällaiset ymmärtämättömyydestä johtuvat tilanteet ovat kinkkisiä. Vaikka on tottunut pohtimaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan, niin mistä sitä tietää, milloin tulee niin erilainen ihminen vastaan, ettei häntä ymmärrä oikeasti tai luulee ymmärtävänsä, mutta siitä tulee paha olo.
Kadun sellaisia hetkiä, joina olen huutanut päin naamaa ihmisille ja kertonut, mitä mieltä heistä olen, eikä se ole ollut myönteinen mielipide asioista. Olen sanonut, mitä saa olla tai mitä ei saa olla, mutta en ole pysähtynyt kuuntelemaan, miksi toinen ihminen on sellainen kuin on.
Kuunteleminen onkin aika vaikea asia. Opin sen vasta vuosi sitten, kun kuuntelin toisen ihmisen tarinaa. Jokainen meistä kirjoittaa omaa tarinaansa koko ajan. Kuuntelin häntä, ja olisin voinut sen jälkeen sanoa omat mielipiteeni; olisin voinut kertoa, että en käsitä, miksi hän toimii niin tai miksi hän ajattelee sillä tavalla kuin ajattelee, mutta en sanonut.
Se oli tärkeä tarina toisesta ihmisestä. Se oli tarina, jossa ei kysytä, mitä mieltä sinä olet ja voiko näin tehdä, koska se tarina oli eletty jo. Ei minulla ainakaan ole niin vahvaa pyyhekumia, että se voisi pyyhkiä eletyn elämän pois.
Kuunteleminen ei tarkoita sitä, että pitäisi kannustaa ihmisiä menemään elämässä sokeasti eteenpäin tai olemaan miettimättä liikaa. On lupa ja velvollisuuskin pysähtyä harkitsemaan. Mikä on oikein? Mistä meille tulee oikeasti hyvä olo? Mitä haluamme elämältä? Kukaan ei kuitenkaan tiedä näihin kysymyksiin vastausta. Olemme kaikki samalla viivalla.
Olen kuunnellut monien ihmisten tarinoita ja toivon sinunkin tekevän niin. Toivon, että ensi kerralla kun et ymmärrä toista, kysyt ja kuuntelet, ettei meistä tule kiusaajia ja ettemme kiusaa itseämmekään. Saatamme oppia uusia asioita.