Heräsin Euroopan olemassaoloon, kun viime keskiviikkona kuuntelin radiota matkalla keskustaan. Eurooppa-päivän juttujahan sieltä tuli. Oikein hätkähdin. Tuntui siltä, kuin olisin jäänyt rysän päältä kiinni. Hups. Mikä Eurooppa? Mitä minulta on nyt mennyt ohi? Luulin täyttäneeni kaikki velvollisuuteni käytyäni pankissa ja äänestettyäni presidentinvaaleissa.
Olen matkustanut hyvin vähän. Ainoa maa, jossa olen käynyt, on Itävalta, jonka pääkaupungista näin vilauksen kolmen päivän aikana: vossikat, katedraalin, museot, metron ja eläintarhan. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua omakohtaisesti Eurooppaan, eikä esimerkiksi Euroopan Unionista puhuta paljon. EU päätti sitä ja tätä – se on tapa, jolla kuulun Eurooppaan. Ei kuulosta kovin hedelmälliseltä suhteelta.
Eurooppalainen minäni on kovin suomalainen: mämmi, ruisleipä ja Kalevala eivät kerro mitään eurooppalaisuudesta. Ne kertovat Suomesta ja siitä, että suomalaisilla on omaperäinen maku. Siksi myös minulla on outo maku, koska pidän mämmistä. Olisiko eurooppalaisuudella ehkä jotakin enemmän annettavaa minulle?
Juureni ovat niin syvällä Suomen maaperässä kuin olla vain voi, mutta Suomi ei todellakaan ole Euroopan keskipiste. Itse asiassa se on hyvin syrjäinen maa pohjoisessa. Tuntuu hassulta kirjoittaa näin, sillä minullehan Suomi on kaikki kaikessa, koska se on kotimaani ja ymmärrän sen tapoja. Meidän yhteiskuntamme ei ole omavarainen, vaan eurooppalaisuus perustuu valtioiden väliseen kauppaan ja hyviin suhteisiin.
Löytyisikö eurooppalaisuus siis kauppatavaroista ja kulttuurilainauksista? Pitsa on Italiasta ja monen ykkösherkku. Ranskalainen keittiö on vaikuttanut kokkaamiseen hieman joka puolella Eurooppaa, tulevathan monet ruokaan liittyvät käsitteet ranskan kielestä. Euroopassa järjestetään joulumarkkinoita joka puolella. Eurooppalaiset kielet ovat levinneet ympäri maailmaa, ja isolla osalla niistä on samaa perimää. Suomea puhuvana voi tosin olla hankalaa tuntea yhteyttä eurooppalaisiin, mutta esimerkiksi ruotsinkielisenä pärjää Pohjoismaissa hyvin.
Lisäksi Euroopalla on yhteistä historiaa, ja sitä tulee koko ajan lisää. Rankat tapahtumat vaikuttavat myös muihin maihin. Se, mitä tapahtuu Euroopassa, on meille tärkeää. Eurooppa ei ole yksi iso kokonaisuus, vaan se on kansojen välistä yhteistyötä ja historiaa. Se on minusta ydin.
Löytyihän minusta eurooppalainen. Olen niin kovasti samastunut muinaisiin suomalaisiin, etten muinaishautojen ja peltojen tutkimisesta ole ehtinyt vielä 1900-luvulle asti.