Jokainen ihminen on elämässään lukenut ainakin muutaman kirjan. Kirjojen lukemisella voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Kerron teille esimerkkejä omasta elämästäni.
Kun otan lehtijuttuja varten valokuvia, muistan aina yhden valokuvausoppaan neuvon: älä kuvaa ensimmäisestä näkökulmasta, siitä, minkä kuka tahansa näkee silmillään, kun pysähtyy samaan kohtaan. En aina ehdi noudattamaan neuvoa, mutta se tulee mieleeni usein ja on käytännöllinen. Saan nyt keskimäärin parempia kuvia kuin ilman tätä vinkkiä.
Kun hoidan hevostamme, mieleeni tulevat lapsuuden heppatietokirjat. Pehmeällä harjalla viimeistellään karva sileäksi, ja hevonen sidotaan tietylle etäisyydelle. Naru ei saa olla liian pitkä turvallisuussyistä. Näin vältän osan onnettomuuksista. Metsässä ratsastaessa muistelen heppatyttökirjoja: niissä sattui ja tapahtui. Muistan varsinkin tarinat kalkkarokäärmeistä ja tornadoista sekä hevosvarkaista. Joskus haaveilen oman elämäni olevan yhtä jännittävää, turvallisella tavalla. Olen oppinut, että elämä ei onneksi ole aivan niin hurjaa. Turvallisuus on tärkeää.
Kun kävelen metsässä, muistan käärmekirjan. Kirjoittaja oli pysähtynyt lastensa kanssa tutkimaan kuollutta kyytä. Silloin käärmepelko sai varmaan kyytiä. Itsekin olen päättänyt tutustua käärmeisiin, etten ajattelisi, että ne tahallaan jahtaavat ihmisiä takaa. Jollain lenkillä tulin googlettaneeksi rantakäärmeen. Onhan nettiartikkelienkin silmäily lukemista.
Kun keskityn muistelemaan menneitä aikoja, paikallistan aivojeni tunnekeskuksen ja palaan neuropsykologian teoksen pariin. Kuvittelen, miten aivoni toimivat kokonaisuutena. Aktiivisuus tietyllä alueella aiheuttaa koko kehossa tarkoituksenmukaisia fysiologisia reaktioita, joita ihminen tulkitsee. Opin, että monet asiat tapahtuvat aivoissani. Niistä kannattaa siis pitää huolta.
Kun tapaan tuntemattoman ihmisen, muistan lukiossa huvin vuoksi lukemani tapaoppaan. Milloin on sopivaa kiittää, milloin esittää asiansa? En minä sitä tapaopasta noudata kaikilta osin. Se oli aika vanha. Tieto vanhenee. Opin kuitenkin esittelemään itseni. Se välillä unohtuu. Tiedän myös, mikä merkitys kättelemisellä on. Luin siitä kirjan.
Kun kuuntelen musiikkia, tulee mieleen kirja Juha Tapion musiikista. Hän aloitti pienestä: oli vain poika ja kitara. Elämä vie niin kuin musiikki kuuntelijaansa. Jokaisesta tulee jotain. Ja tästä filosofisesta ajatuksesta tulee mieleen lukuisat nuorten fantasiakirjat, joissa päähenkilöllä on ollut vaikea tehtävä. Niiden kirjojen ansiosta minulla on monta ratkaisua ihmiselämän ongelmiin. Tosin taikuus ei toimi täällä, mutta voin ainakin kuvitella itseni rauhaa rakastavaksi hobitiksi keskellä hektistä maailmaa. Minulla on oma neuvonantajani.
Kun katson tähtitaivaalle, muistan kirjan miehitetystä kuulennosta. Tiedän, kuka voi lähteä avaruuteen. Täytyy olla kestävä. Toisaalta nettiartikkelit ennustavat tavallistenkin ihmisten lentävän tulevaisuudessa avaruuteen. Tiedä sitä.
Kaikenlaista voi siis tietää, kun lukee. Kirjojen lukeminen kannattaa ehdottomasti. Nyt kesällä on hyvää aikaa tehdä pieni retki kirjastoon ja lainata kirjoja, jotka kuvaavat tätä maailmaa eri puolilta!