Ulkoinen häiriötekijä herättää minut unesta. Tuntuu, että uni jää aina vaiheeseen. Nukkuminen on kuin liukuhihnatyötä, jolle viimeisen silauksen antaa päivä, eivät omat raatamaan tottuneet kädet tai aivot. Minulla ei ole osaa eikä arpaa tähän kesäaamuun ja heräämiseen. Kaikki unet kulkevat päivän, eletyn ja tulevan elämän, kautta.
Päästän kissan ikkunasta ulos. Olemme kuin virtahepo ja loisnokkeli. Se pyydystää ympäriltäni kärpäset, kun minä loikoilen ja luen kirjaa kuin virtahepo konsanaan. Se puskee ja tökkii minua. Olemme molemmat vapaita sieluja. Sen sielu kuitenkin tuppaa häiritsemään aamu-uniani.
Kunnolla herättyäni katson sään ikkunasta, aamupalalla Forecan nettisivuilta. Ennuste lupaa vaihtelevasti viileämpiä säitä ja helteitä. Siitä on jo aikaa, kun joku keksi laittaa ruista paahtoleipään. Se tuntuu silti uudelta keksinnöltä. Ainakin tänä kesänä. Se on minun elämäni uutuus. Ensi viikolla lanseeraan moniviljapuuron ja lakkahillon.
Siivoaminen on kuin sysäisi vastuun tavaroille. Valmiiksi kassiin pakatut kirjaston kirjat ovat jo suorittaneet tehtävänsä, kuka huonommin ja kuka paremmin. Niillä ei ole samanlaista vastuuta kuin kahdella kurssikirjalla, jotka asetan pöydälle aikomuksenani opiskella, kunhan vain olen saanut siivouksen valmiiksi. Hiusharja on kaikkein vastuuttomin tavaroistani: se kulkeutuu aina milloin minnekin, eikä ikinä ole siellä, missä pitäisi. Se on pöydällä, laukussa, korissa tai joskus harvoin vessassa. Sillä on vain yksi paikka saksien, aurinkorasvan ja ksylitolipastillien välissä.
Kesällä voi opiskella, mikä on minulle lahja suoraan taivaasta. Sitä ei yleensä tule ajatelleeksi, mutta se on täysin mahdollista ja urasuunnitelmien alku. Opiskelu kesäaikaan on kevyempää kuin syksyn pimeydessä tai kevään riennoissa pänttääminen. Elämässä voi aivan hyvin tehdä kahta asiaa samaan aikaan: Nauttia kesästä ja lukea. Elää kriisissä ja iloita. Olla yksin ja viettää aikaa yhdessä. Tehdä töitä ja lomailla.
Tänä kesänä on ollut pitkään mukavia ulkoilukelejä. Suuntaan mielelläni välillä metsäpoluille. Kesällä voi riehua ja pitää hauskaa erilaisissa tapahtumissa, mutta toisaalta on myös rauhallisia paikkoja, joissa voi mennä itseensä. Kesäillat ovat filosofisia. Keskustelut ystävien kanssa muuttuvat mielessä kauniiksi mielikuvaksi tyynestä järvenpinnasta, josta heijastuu kaksi kuvajaista. Omaa elämää on siitä mukava katsoa: minua ja ystävää.
Lenkkipolulla tuo elämä konkretisoituu. Tässä olen minä. Liikkumassa. Elämä on valtavankokoinen liike kohti tuntematonta.