Olemme saaneet nauttia aurinkoisesta keväästä ja kesästä. On ollut jopa polttavan kuumaa, ja uutiset kotoa ja maailmalta ovat korventaneet oloa vielä lisää: maastopaloja, ennätyslukemia ja hätää sekä huolta toisista ihmisistä. Erityisesti vanhukset, sairaat ja lapset kärsivät, jos heitä ei suojella kunnolla helteeltä. Huolissaan ollaan myös vedenkäytöstä ja pohjavesien laskusta.
Olenkin todella huolissani. Vaikka moni huokaa myös: ”Kerrankin on lämmintä!” ja varsinkin kylmästä kärsivät nauttivat nyt olostaan, käy mielessä, mihin kaikkeen pitkä helleputki vaikuttaa. Maalla asuvana tulee ensimmäiseksi mieleen vilja. Huolissani katselen pellolle ja mietin, millainen maanviljelijöiden tilanne todella on. Apua pilvistä ei ole vielä luvassa, ei ainakaan kunnollista. Jos syksyllä sataa kaatamalla, ei vähäistäkään viljaa saada puitua.
Seurasin Pyhärannan maastopaloa Jyväskylästä käsin. Tiedotus oli todella asiallista ja hoidettu hyvin, joten pysyin jopa kolmensadan kilometrin päässä kärryillä siitä, missä mentiin. Eräs jyväskyläläinen nainen tuli juttelemaan minulle bussipysäkillä samana päivänä Keljossa. Hän otti heti puheeksi sään ja tämän maastopalon toivoen, että se olisi jo sammunut. Mainitsin, että olen kotoisin lähiseudulta. Hän toivotti kovasti jaksamista Pyhärantaan päin.
Veikkaukseni tosin oli mennyt pieleen: paloa ei ollut saatu vielä hallintaan. Järkytyin, kun pääsin väliaikaiseen kotiini ja tajusin tilanteen suuruuden. Onneksi auttajia ja palomiehiä oli riittävästi. Työ oli varmasti tuskaista ja uuvuttavaa.
Minusta tuntuu kaikkea tätä sivusta seuranneena pelottavalta, että vieläkin on ihmisiä, jotka viisveisaavat metsäpalovaroituksesta tai neuvovat maanviljelijöitä ylimalkaisesti. Ei siinä ole mitään väärää hakea vilvoitusta rannalta – sikäli jos vedessä ei ole sinilevää, jolloin se voisi olla vaarallista – tai nauttia auringosta. Mutta se välinpitämätön asenne on jotain aivan käsittämätöntä.
Olen vielä nuori. Haluaisin, että minulla olisi tulevaisuus: turvallinen tulevaisuus. Tätä menoa se näyttää katoavan ulottumattomiin. Niin paljon on välinpitämättömyyttä.