– Tuon kirjan tekemisen yhteydessä tuli esiin tietoja myös Laitilasta, joten tekijäryhmä päätti saatella myös naapurikunnan Laitilan tapahtumat yksiin kansiin. Lopputulos on 210-sivuinen teos, nimeltään Laitila ja Kodisjoki 1918, jossa on mukana ennen julkaisemattomia kuvia ja ensimmäistä kertaa myös Kodisjoen kattava nimiluettelo, kertoo Tapio Niemi.
Kirjan tekijöistä Ahtiainen on selvittänyt valkoisten sotatien, Laurila puolestaan tutkinut jokaisen punaisen vaiheet. Lahtinen on penkonut yksityisarkistoista muistelmia ja Niemi on lisännyt kertomukseen maakunnallisia ja valtakunnallisia tietoja sekä niputtanut kaiken tiedon ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.
Sisällissota, kansalaissota vai vapaussota? Kirjassa käytetään enimmäkseen nimeä sisällissota, mutta paikoin puhutaan myös kapinasta. Tekijät kannattavat nimeä kapina, koska heidän mukaansa tuo nimi on naseva, ei arvota eikä ota kantaa. Kirjassaan tekijät ovat pyrkineet tasapuolisuuteen, kertomaan asioita kummankin osapuolen tekoja ja pyrkimyksiä ymmärtäen.
Niemi huomauttaa, että nimi vapaussota oikeastaan kuvaa parhaiten sitä, että niin punaiset kuin valkoisetkin lähtivät sotaan vapautensa puolesta, mutta saattaa mennä vielä toiset sata vuotta, ennen kuin aika on kypsä tuon nimityksen käyttämiseen.
Kirjassa olevien tietojen kerääjät ovat istuneet tietokoneen ääressä monet tunnit, sillä monet tiedot löytyvät nykyisin netistä. Viimeksi ovat avautuneet valtion rikosoikeuden ja ylioikeuden asiakirjat, joissa mukana olevat kuulustelupöytäkirjat ovat olleet arvokas tietolähde.
– Ensin oli vain yksi nimi, mutta kuulustelupöytäkirjoista löytyi lisää, jotka johtivat toisiin pöytäkirjoihin ja niin edelleen. Tiedossa oli, että nimiä olisi noin 150 ja kun tuohon lukuun päästiin, tiesimme että etsintä voidaan lopettaa, Laurila kertoo.
Sodan loppuvaiheen asiakirjoja on paljon hävitetty, mutta jotain on sentään jäänyt jäljelle, ehkä huomaamatta.
Niemen mukaan samaistuminen vuoden 1918 ihmisten elämään on mahdotonta. Olkoon sitten kyse yhteiskunnasta, uskonnosta tai elämästä yleensä, niin kaikki käsitykset ovat olleet aivan erilaisia kuin meillä tänään. Kuulusteluissa monet punaiset kertoivat lähteneensä etsimään parempaa elämää, vapautta nälästä ja surkeudesta.
Lopulta vain pieni osa kansasta otti aseen käteen, koko maassa ehkä jotain 200 000 ihmistä oli jollain tavalla mukana kapinan tapahtumissa, kirjan tekijät arvioivat.
– Aiheessa riittää vielä paljon tutkittavaa, Niemi toteaa.
Vielä ei ole tutkittu esimerkiksi sitä, miten eli ja ajatteli se 80 prosenttia kansasta, joka ei osallistunut sotaan millään tavalla, kunhan koetti olla suututtamatta ketään. Eivät nämä maalaispitäjät olleet noina aikoina lainkaan niin rauhallisia, mitä on luultu.
Kirjaa on Laitilassa saatavana Laitilan Kirjakaupassa ja S-Marketissa.