Joulun alla opiskelijat, suomalaiset ja ulkomaalaiset, matkustivat koteihinsa joulun viettoon. Poikkeus oli venezuelalainen Walter Lozada , jonka kotiin oli liian pitkä matka.
Tytär kysyi häneltä, mitä hän tekee yksin ylioppilaskylässä jouluna, johon Walter vastasi: “Istun ikkunan edessä ja odotan joulupukkia.”
Sehän kuulosti tyttären mielestä tosi kamalalta, joten hän pyysi Walteria meille Laitilaan jouluksi. Walter ei ensin uskonut pyyntöä todeksi, mutta suostui sitten ilomielin.
Allekirjoittanut vähän panikoi ensin miettiessään mitä ruokaa venezuelalaiselle voi tarjota, kun Suomessa jouluna syödään yleensä vain jouluruokia, mutta päätti sitten että maassa maan tavalla. Ja hyvin Walterille maistuivat laatikot, kinkut ynnä muut.
Hän jopa opetteli sanomaan suomeksi: “Tämä ruokka on tosi hyvää.” Walterin äidinkieli on espanja, mutta Suomessa yhteinen kieli oli tietysti englanti.
Sinä talvena oli reilusti lunta, ja tietenkin hän pääsi hiihtämään. Ihmeen hyvin se sujuikin muutaman kaatumisen jälkeen.
Kotitiemme laskeutuu loivaa mäkeä pihalle, joten keksimme, että Walter saa laskea mäkeä potkukelkalla. Mäen puolivälissä vauhti kiihtyi, ja silloin kuului Walterin hätääntynyt huuto: “Missä tässä on jarrut!” Toisella kerralla “jarrut” löytyivät ja hauskaa oli.
Myöhemmin hän muisteli tätä sanomalla:” Melkein kävi hullusti!” Walter suhtautui kaikkeen uuteen iloisesti ja suurella innolla.
Aattona kävimme hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä, kirkossa aattohartaudessa ja kuuntelemassa Teron kauniita joululauluja. Katsoimme myös televisiosta joka jouluisen Lumiukon . Kun lumiukko lopussa suli, Walter totesi:” Se kuoli”, johon tytär ja äiti kuorossa:”Nou!”
Illalla saunassa käynnin jälkeen istuimme aidon kuusen ympärillä, Venezuelassa on muovikuuset, ja Walter sai jakaa lahjat. Löytyipä kuusen alta paketteja myös hänelle. Valitettavasti Joulupukki ei tullut.
Uskomme, että Walter ei unohda suomalaista lumista joulua, emmekä me hauskaa ja sympaattista Walteria. Hän voi hyvin ja asuu nykyään Ranskassa. Pidämme yhä yhteyttä ja jouluisin Ranskaan lähtee ainakin suomalaista suklaata.
Hyvää joulua kaikille toivottaa Helena Veranen