Joulutorilla havaittua: kasapäin erilaisia killuttimia, makeita makupaloja ja rihkamaa, jota on vaikeaa vastustaa. Black Fridayn ostoryntäys on nähty, ja ihmiset ovat kypsyneet omaan käytökseensä.
2020 halutaan aloittaa täydessä iskussa, niin henkisesti kuin fyysisesti. Onneksi meillä on uudenvuodenlupaukset.
Vedetään itsestäänselvyydet alta pois. Lupauksia on helppo antaa, mutta vaikea pitää.
Esimerkkiä ei tarvitse etsiä eduskuntaa kauempaa. Lupausten vaikeudesta puhuu jo se, että vuodesta toiseen samat aiheet heiluvat lupauslistojen kärjissä. Miten voisimme tehdä positiivisesta muutoksesta pysyvän?
Näen uudenvuodenlupausten suurimpana mörrimöykkynä itse konseptin. Lupaus annetaan uudenvuodenaattona tavallisesti ääneen tai hiljaa itselleen.
Miksi muutoksia täytyy keinotekoisesti vetkuttaa vuoden viimeiseen päivään? Vastauksen tietää jokainen. Jotta saisimme jatkaa vanhoilla tavoillamme mahdollisimman pitkään!
Jos liikkumattomuus, alkoholi tai ylensyönti muodostuvat sinulle ongelmaksi, muuta toimintaasi jo tänään. Pitkittämällä muutoksen aloittamista luot itsellesi pelkkää lisähaastetta.
Toinen iso takiainen lupauksissa on se, että ne ovat valtavia kuin Mastodontit. Korsteenista tulee savuton yhdessä sekunnissa.
Ikänsä liikkumaton lyö rikki Paavo Nurmen ennätykset. Kilojensa kanssa kamppailevasta tulee supermalli ennen maaliskuuta.
Kun tulokset ymmärrettävistä syistä eivät ole yhtä ripeitä kuin toiveet, ihminen lannistuu. Kuntosaliyrittäjät ovat huomanneet, että alkuvuonna salit täyttyvät. Vähitellen vuoden mittaan kuntoilijoiden joukko kuivuu kokoon. Miksi?
Näkemykseni on, että ihminen on turhan ankara itselleen. Kun treeniaikataulu pettää, kuntoilija luulee koko homman menneen läskiksi.
Ei yksi kakku ojaan kaada eikä rommikola. Tärkeintä olisi päästä takaisin satulaan mahdollisimman pian.
Enkä tarkoita seuraavaa uutta vuotta. Pienikin ryhtiliike vie pitkässä juoksussa kauas.
Jos minulta kysytään, arkiset parannukset ovat parhaita. Karsimalla pari karkkia ja lisäämällä yhden treenin viikkoon, tulokset eivät lyö heti tajua kankaalle.
Toisaalta toiminta ei kysy yhtä paljon tahdonvoimaa, joten muutoksesta saadaan pysyvä. Prosessi voi olla jopa hauska. Ei mitätön juttu sekään.
Tatu Ujula
Kirjoittaja asuu Laitilassa ja työskentelee Kustavin sosiaalijohtajana.