Hammaslääkäri Kaisu Salonen on ehtinyt tulla laitilalaisille tutuksi aloitettuaan täällä yksityisvastaanoton helmikuussa 1979. Ensi helmikuussa tulisi täyteen jo 41 vuotta, ja Kaisu on päättänyt siirtyä vuodenvaihteessa eläkkeelle.
– Tästä pois jääminen on vaikeinta varmaan henkisellä tasolla, mutta olen siihen jo ehtinyt valmistautua, joten eiköhän tuo ihan hyvin suju. Juho Ostelan tultua mukaan kaksi ja puoli vuotta sitten vähensin työni kolmeen päivään viikossa ja puolitoista vuotta sitten kahteen päivään. On ollut oikein mukavaa, kun on saanut käydä töissä ja silti on ollut paljon vapaa-aikaa, Kaisu kehuu kevyttä eläkkeelle siirtymistään.
Lapsilla on haaveita tulevasta, ja monen muun tavoin Kaisukin haaveili lääkärin ammatista. Lukiossa sitten ajatus kirkastui ja tavoitteeksi tuli hammaslääkärin ura.
Hän valmistui jouluna 1978 ja jo helmikuussa vuokrasi terveystalosta kunnan kalustaman vastaanottotilan, jonka sittemmin lunasti itselleen.
– 1980-luvun alussa kävin myös Turussa hoitamassa osaltani yhteisvastaanottoa, mutta sitten piti tehdä valinta kummassa paikassa jatkan, kun molemmissa alkoi olla enemmän töitä. Valinta kallistui Laitilaan, eikä ole kaduttanut, sillä potilaat ovat aivan ihania ja on aina ollut kiva tulla töihin.
Vuonna 1989 vastaanotto muutti Laitilan Porttiin, jossa se toimii edelleen. Alkuvuosina Kaisun vastaanotolla oli tarjolla lähinnä hampaiden perushoitoa, mutta lisäkoulutuksen ja laitehankintojen avulla hoidot ovat monipuolistuneet.
Hammashoito on neljässä vuosikymmenessä kehittynyt huimasti. Amalgaamipaikkoja ei ole käytetty enää pitkiin aikoihin, paikkausaineet ja käytettävät välineet ovat ihan eri tasolla, kuten ovat hygieniavaatimuksetkin. Nykyisillä välineillä pystyy Kaisun mukaan tekemään paljon tarkempaa työtä kuin aikoinaan ja myös digitalisoituminen on tuonut paljon uutta hammashoitoon.
– Hammaslääkärikammoisia on edelleen ja monella se juontaa varmaan kouluajoista. Esilääkitys ja puudutus auttavat, mutta usein pelko helpottaa jo siinä vaiheessa, kun potilas pääsee hammaslääkärin vastaanoton kynnyksen yli. Puhellaan ensin mukavia, kerrotaan että hoito voidaan nykyisin tehdä kivuttomasti, niin siitä lähtee luottamus rakentumaan.
Kaisu kertoo joskus murehtineensa, mihin potilaat joutuvat, kun hän jää jossain vaiheessa kuitenkin eläkkeelle.
– Täytin äskettäin 65 vuotta, joten nyt on hyvä aika lopettaa. Viime vuosien aikana olen nähnyt, että nuo nuoret pärjäävät oikein hyvin ja on turvallinen olo jättää potilaat heidän hoitoonsa. Ja lisääntyvä vapaa-aika kyllä täyttyy, siitä pitävät huolen kesäpaikassa puuhastelu, kuntoilu, käsityöt ja lapsenlapset.