Ossi Nyström
Yksi Kustaa Hiekka -kulttuuriviikkoon kuuluvan Satu meni saunaan -tapahtuman vetonauloista oli Akka-Suomen Huvibaletti -ryhmän esiintyminen uima-altaiden äärellä. Tanssiryhmää on vetänyt jo viidentoista vuoden ajan uusikaupunkilainen Taina Engros .
– Tämä on eri ikäisten ja kokoisten naisten harrastus. Tarkoitus on pitää tasapainossa päätä ja kroppaa, Engros kertoo.
– Meillä on baletin teemat, tehdään samat liikkeet, mutta kukin tekee omien kykyjensä mukaan. Kehityksen tuntee itsessään. Meillä on tosi hyvä yhteishenki, eikä ketään moitita tai haukuta. Ollaan leikisti tosissaan!
Vaikka tosissaan ollaankin vain leikisti, ei tanssien oppiminen käy sormia napsauttamalla.
– Me ei tanssita varpaillaan, mutta baletissa on tietyt säännöt, ja se tekee sen, että se ei ole naisvoimistelua, eikä se ole kuntosalia, vaan täytyy käyttää päätä. Kun pistää jalan eteen, niin käsi on tietyllä tavalla, ja katse menee johonkin suuntaan. Siihen täytyy keskittyä koko ajan, sulkea kaikki muu pois. Se tekee hyvää, myös pää tarvitsee treeniä, eikä vain kroppa!
Akka-Suomen Huvibaletti on rekisteröity yhdistys, jonka nimen voi tulkita monellakin tavalla.
– Tämä Akka-Suomi tarkoittaa sitä, että tietysti me ollaan jonkinlaisia akkoja kaikki, mutta me ollaan Vakka-Suomen alueelta, ja sitten me todettiin, että tuo alkukirjain on sen verran kulunut nuorison suussa, että me jätettiin se kokonaan pois.
Huvibaletti esiintyy julkisesti silloin tällöin.
– Meillä on kaudessa aina muutama esitys. Periaatteena on se, että ensin sanotaan kyllä, ja sitten ruvetaan katsomaan, että miten se tehdään. Nytkin meillä on sairastumisia, ja yksi täti joutui polvileikkaukseen, mutta tässä mittakaavassa meitä on estradilla ihan tarpeeksi.
Satu meni saunaan -tapahtumassa Huvibaletilla on kaksi kolmen tanssin esitystä.
– Yleensä kaudessa opetellaan yksi uusi tanssi. Meillä on repertuaarissa toistakymmentä tanssia, joista voidaan valita. Täällä meillä on Kissatanssi , Mua lemmitkö vielä oi Kustaa ja Haluatko miljonääriksi . Jälkimmäisessä osassa on ensimmäisenä tanssina Katupoikien laulu .
Vuosien varrella esiintymisiä on ollut uimahallin lisäksi monissa muissa mielikuvituksellisissa tilaisuuksissa.
– Ollaan esiinnytty tohtorin väitöstilaisuudessa, Espanjassa, telkkarissa… On ollut vanhainkotikäyntejä, ystävänpäivänä käyty jossain ja viety suklaasydämiä mennessämme. Joitain isompia syntymäpäiviä, joulujuhlia, festejä ja tällaisia tapahtumia.
– Hauskimpia ovat sellaiset syntymäpäivät tai tapahtumat, joissa on paristakymmenestä viiteenkymmeneen ihmistä, jotka tuntevat toisensa. Meillä on tuollaisia tilaisuuksia varten yhteistansseja, joihin saadaan vedetyksi kaikki mukaan.
Engrosilla itsellään on balettitaustaa jo ajalta ennen Huvibaletin perustamista.
– En ole kuitenkaan mikään ammattilainen. Harrastin jo lapsena, aloitin varmaan kolmevuotiaana, mutta Raumalla ei silloin oikein päässyt eteenpäin. Kävin oppikoulua aikani Turussa, sitten tuli kaikki perheet ja muut.
Kesti useita vuosia, ennen kuin lapsuuden harrastus pääsi todenteolla jatkumaan.
– Helsingissä osui silmiin tämmöinen entinen Bolshoi-teatterin ballerina, joka on naimisissa Suomessa. Vuonna 2002 aloitin sitten Helsingissä, ja siitä saakka olen käynyt kerran viikossa Aleksanterin teatterissa treenaamassa Uudestakaupungista käsin. Se on sellainen 7-8 tunnin autossa istuminen joka maanantai.
Laitilassa FinnLamex -hallilla treenaavaan huviteatteriporukkaan pääsee mukaan kuka vain haluaa.
– Meillä on periaatteena se, että ei kysytä ikää, painoa, eikä ammattia. Niillä ei ole mitään merkitystä tässä harrastuksessa. Tietty huumoritaju tarvitaan. Kun alkaa mennä oikein pieleen, niin nauretaan yhdessä ja aloitetaan taas alusta. Aika paljon toistetaan samoja liikkeitä, ja olenkin sanonut, että tämä on kuin amerikkalainen sarjafilmi, että ei tästä tipu kärryiltä.
Altailla kuultiin soittoa ja satuja
Laitilan uimahallissa uitiin keskiviikkona tavalliseen tapaan. Ihan kaikki ei kuitenkaan ollut tavallisella mallilla, sillä tällä kertaa polskimisen lomassa oli mahdollista kuunnella vaikka Laitilan soittokunnan soittoa tai Laitilan pääkirjaston kirjastonhoitajan Päivi Salmisen lukemia satuja ja runoja. Salminen piti lastenaltaan luona satutuokion, jossa kuultiin traktoriaiheinen satu, sekä useampi runo.
– Kaikissa teksteissä liikuttiin, Salminen kertoo.
Tavallisesti satutuokiot pidetään vähemmän vetisessä ympäristössä.
– Pidän satutuokioita yleensä kirjastossa, ja siinä mielessä olen kyllä tottunut lukemaan satuja, mutta tottakai tämä on nyt erilainen miljöö kuin yleensä.
Satutuokion pitäminen uimahallissa oli Salmiselle mieluisa kokemus. Myös lapset vaikuttivat nauttivan tilanteesta, jossa he saattoivat keskittyä mielensä mukaan välillä satuun, ja välillä omaan pulikoimiseensa.
– Tämä oli tosi hauska ja erilainen paikka. Minusta oli hauskaa, kun tuossa näytin lapsille kuvia, niin he tulivat siihen lähelle kikattelemaan niille.
Traktorisatu oli lapsille mieleen, mutta minkälaisista saduista lapset ylipäätään pitävät?
– Lapset tykkäävät sellaisista saduista, joissa on selkeitä teemoja ja joihin on helppo samaistua. Sitten myös esimerkiksi sellaisista saduista, jotka kertovat perheistä.
Salmisen osuus Satu meni saunaan -tapahtumassa ei jäänyt yhteen satutuokioon.
– Menen kohta lukemaan vielä toisen sadun. Se kertoo Petterin kirahveista. Vai kertookohan se sittenkään kirahveista, vai ennemminkin mielikuvituksesta…
