Musikaalisessa kodissa varttunut laitilalainen Kyösti Laihi , 60, alkoi opiskella pianonsoittoa 9-vuotiaana Vakka-Suomen musiikkiopistossa.
– 13-vuotiaana totesin, että musiikki on minun juttuni. Ensin soitin kavereiden kanssa perustetussa Hermannin Nuorisoseura eli HNS-yhtyeessä. Sitten innostuin progesta suurimpina esikuvinani sen hetken suosituimmat kotimaiset bändit Tasavallan Presidentti ja Wigwam, kertoo nykyään Helsingissä asuva Laihi.
Eri yhtyeissään lähinnä koskettimia ja joskus bassoa soittanut Laihi alkoi tehdä proge-kappaleita kitaristi Jyrki Lemmetin kanssa. He muodostivat yhdessä Jari Nordmanin ja Juha Jokirannan kanssa Naavan lämmin nipistys -yhtyeen. Laitilalaisbändi voitti Nuorison taidetapahtuman Turun aluekilpailun vuonna 1975.
Samana vuonna Laihi, 15, pyydettiin mukaan turkulaiseen Kaamos-progeyhtyeeseen. Niin Laihilla kuin yhtyeen muilla jäsenillä oli kunnianhimoa ja unelmia musiikin saralla. Kaamos soitti viiden vuoden aikana Suomen merkittävillä festareilla ja julkaisi Matin ja Tepon M&T Production -levymerkillä Deeds and Talks -levyn vuonna 1977.
Julkaisuajankohtana proge oli jo laskussa ja punk nousussa. Albumi sai kuitenkin suitsutusta levykriitikoilta. Sitä luonnehdittiin muun muassa vuoden albumiksi ja tärkeimmäksi tapahtumaksi Suomi-progessa sitten Wigwamin perustamisen.
Euroviisuja Brysselissä ja Dublinissa
Vuonna 1983 Laihi perusti Boulevard -yhtyeen yhdessä Erkki Korhosen, Matti Aurasen ja Tuomo Tepsan kanssa. Laihi toimi laulusolistina. Yhtye keikkaili ahkerasti ja solmi levytyssopimuksen Flamingo Musicin kanssa, jonka tuotantotiimiin kuuluivat Vexi Salmi, Kassu Halonen ja Kisu Jernström .
Vuonna 1987 Boulevardin tie vei Euroviisuihin Brysseliin, kun levy-yhtiö pyysi heidät Suomea Sata salamaa -kappaleella (säv. Petri Laaksonen , san. VeePee Lehto ) edustaneen Vicky Rostin taustabändiksi.
– Kokemus oli miellyttävä. Hoidimme taustayhtyeen homman tyylillä himaan, eikä meillä ollut paljon muuta urakointia.
Seuraavana vuonna Boulevard esitti Pepe (säv.) ja Kirsti Willbergin (san.) tekemän Nauravat silmät muistetaan -kappaleen Suomen Euroviisu-karsinnassa. Alueraadit äänestivät sen Suomen edustajaksi.
Euroviisut kisattiin vappuaattona Dublinissa. Suomen karsinta pidettiin pari kuukautta aiemmin.
– Yhtyeen laulajana minut ajateltiin jonkinlaiseksi keulakuvaksi. Haastatteluja ja muuta rumbaa oli koko kahden kuukauden ajan, Laihi muistelee.
Resurssieroja ja hyviä kohtaamisia
Boulevard esitti menevän ja positiivisen kappaleen tyylillä, mutta eri maiden tuomaristot eivät sille lämmenneet. Tuloksena oli 3 pistettä ja toiseksi viimeinen sija – kokonaisuudessaanhan Suomen euroviisuhistoria on varsin keskinkertainen.
– Jälkeenpäin ajatellen kisa oli jo valmiiksi hävitty. Eri maiden esiintyjillä oli isojen levy-yhtiöiden järjestämiä valtavia coctail-tilaisuuksia. Meille Yleisradio oli järjestänyt markkinointimateriaaliksi vain keltaisia ilmapalloja, joissa luki punaisella ”Nauravat silmät muistetaan”.
Toisena esimerkkinä Laihi mainitsee ennen kisaa pidetyn ensimmäisen kansainvälisen lehdistötilaisuuden.
– Valtavassa hallissa pidetty tilaisuus alkoi muistaakseni aamuyhdeksältä. Istuimme pitkän pöydän ääressä Yleisradion ison delegaation kanssa. Itse olin valmistautunut kertomaan asioita yhtyeestämme ja kappaleestamme.
Paikalle tuli vain kaksi ranskalaista lehtimiestä.
– He esittivät minulle yhden kysymyksen: oliko bändimme nimi ranskalainen sen takia, että saisimme ranskalaisilta paremmin pisteitä. Vastasin heille kohteliaaseen sävyyn jotenkin siihen suuntaan, että ”bulevardihan on urbaanissa ympäristössä oleva puistomainen katu, joita on eri maiden kaupungeissa. Nimi vain tuntui hyvältä valinnalta”, Laihi naurahtaa.
Laihin mukaan Euroviisujen parhaimpiin muistoihin lukeutuu eri ammattilaisten kuten puvustajien, meikkaajien, kameramiesten ja ohjaajien kanssa tehty yhteistyö.
– Samaten oli mukava kohdata hienoja taiteilijoita, kuten sittemmin maailmantähdeksi nousseen kanadalaisen, Sveitsiä edustaneen Céline Dionin tai Ruotsin edustaja Tommy Körbergin . Meillä kilpailijoilla oli ylipäätään erittäin hyvä yhteishenki.
Musiikin iloa
Vuoteen 2000 asti toiminut Boulevard julkaisi vuonna 1988 Nauravat silmät -pitkäsoiton. Keikkailu oli aktiivista läpi vuosien.
– Yhtyeessä oli vuosien mittaan noin 70 eri soittajaa. Oli hienoa soittaa niin taitavien muusikkojen kanssa. Boulevard oli rakkain ja tärkein musiikillinen juttuni.
Laihi joutui jäämään sairaseläkkeelle vuonna 2000 MS-taudin takia.
– Uran loppuessa olin melkein burn outissa. Hommia oli ollut paljon ja sairaus vaikutti. 2–3 vuotta meni niin, ettei minua huvittanut edes kuunnella musiikkia.
Laihi löysi musiikin uudestaan. MS-tauti vaikutti käsien hermoston toimintaan. Laihi aloitti säännöllisen ja järjestelmällisen soittoharjoittelun pianolla.
– Päätin soittaa päivittäin ainakin 15 minuuttia, ja jos on fiilistä niin puoli tuntia tai tunnin. Lopulta soitin tunnin kerrallaan. Mittasin asioita metronomilla. Huomasin kehittyneeni, ja innostuin soittamisesta lisää.
Laihi tapaa soittaa viitenä päivänä viikossa.
– Kaksi vapaapäivää on syytä pitää niin kognitiivisista kuin motoristisista syistä. Soittaminen on ollut minulle tärkeä asia taistelussa sairautta vastaan, liikunnan ja fysioterapian ohella.
Nykyään Laihi myös laulaa Kansallis-Kuorossa. Lisäksi hän on toiminut säestäjänä Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton (Sulasol) tilaisuuksissa, sekä soittanut muistisairaille.
– Soittaminen tekee itsessään hyvää. Ja kun tuottaa iloa toiselle, se tuo myös itselle iloa.
