Kari Kauppinen
Jokaisessa kodissa pitäisi varautua erilaisiin ennalta arvaamattomiin kriisitilanteisiin, vaikka ne eivät koskaan iskisikään päälle. Mutta jos poikkeustilanne syntyy, se on luonteeltaan tyypillisesti äkillinen eikä sen jälkeen varautumiseen jää enää välttämättä aikaa ja mahdollisuuksia.
Tyypillisimmät ongelmat kotitalouksissa syntynevät sähkökatkoista. Myös ehtymättömänä pidetty puhtaan veden saaminen voi toisinaan olla uhattuna. Harvinaisempia ovat ympäristökatastrofit, kuten vaarallisen aineen kuljetuksen joutuminen onnettomuuteen, tai suuronnettomuudet kuten ydinvoimalaturmat.
Perheiden varautuminen erilaisiin poikkeustilanteisiin, esimerkiksi juuri pitkiin sähkökatkoihin, ei ole valtakunnallisesti katsoen riittävän hyvällä tolalla. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK on tutkinut kansalaisten kriisinkestävyyttä ja varautumista erilaisiin kriiseihin.
Monessa tapauksessa kotitaloudet arvioivat selviävänsä poikkeustilanteista suhteellisen helposti. Tähän saattaa vaikuttaa se, ettei tällaisia suuren luokan ongelmia ole juuri ollut. Sähkö- ja vesihuolto toimivat eikä todella vakavia ympäristöonnettomuuksia, kuten vaarallisen aineen leviämistä asuinympäristöön, ole pitkävaikutteisesti tapahtunut.
Viranomaisapuun on totuttu luottamaan, mutta se ei vakavassa häiriötilanteessa välttämättä riitä.
– Kriiseissä viranomaisilla on runsaasti tehtäviä ja avunsaanti saattaa hidastua, sanoo tutkija Heikki Laurikainen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.
– Yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta on tärkeää, että jokainen osaltaan huolehtii varautumisesta. Kansalaisten kyky pärjätä häiriötilanteissa ja palautua vastoinkäymisistä on keskeinen osa koko yhteiskunnan turvallisuutta, hän lisää.
Tyypillisiä käsityksiä, jotka heikentävät halukkuutta varautua ovat ajattelu, ettei itselle voi käydä mitään ja että muut ovat haavoittuvaisempia kuin henkilö itse. Esimerkiksi yhteensä kolme neljästä kansalaisesta ajattelee, että kaikki kuitenkin toimii eikä ole sen kummemmin tullut ajatelleeksi varautumista.
Jos omassa kotitaloudessa on varauduttu kriiseihin hyvin, on paljon helpompi myös itse auttaa muita. Tutkimuksen mukaan auttamishalu on korkealla, varsinkin jos joku taho eli esimerkiksi viranomainen pyytää mukaan vapaaehtoishommiin. Lähes puolet tutkimukseen vastanneista olisi myös valmis koulutukseen poikkeustilanteita varten.
Kotitalouksien lisäksi myös pienemmissä yhteisöissä, kuten kylissä ja kaupunginosissa voidaan varautua kriiseihin laatimalla turvallisuussuunnitelma erilaisia poikkeustilanteita varten.
Jokaisella kunnalla on oma varautumissuunnitelmansa, mutta pienyhteisöjen omat suunnitelmat antavat arvokasta paikallistietoa.
Tällaisissa suunnitelmissa voidaan kartoittaa asukkaiden ammattiosaaminen eli kuka pystyy korjaamaan sähkö- ja putkivikoja sekä koneita, kuka on sairaanhoidon ammattilainen ja ylipäätään kuka mihinkin tehtävään pystyy ja haluaa.
Samalla suunnitelmaan tulee tietoa siitä, mitä kalustoa, kuten esimerkiksi aggregaatteja, muuta tekniikkaa, traktoreita ja kaivinkoneita yhteisössä on.
Suunnitelmassa voidaan myös kartoittaa paitsi vakituisten asuntojen sijainti, myös vapaa-ajan asukkaat ja heidän osaamisensa kriisitilanteita varten sekä poikkeustilanteessa tehtävä tarkistusketju ja kuljetusapu eri asunnoille yhdessä pelastusviranomaisten kanssa.
Tällaisia suunnitelmia on eri kuntien kylissä tehty.
SPEK haastatteli tutkimuksessaan tuhat ihmistä. Tutkimus kertoo, että haastavinta nykymuotoisissa poikkeustilanteissa on pärjääminen ilman sähköä ja vettä.
Lähes puolet eli 46 prosenttia kansalaisista arvioi pärjäävänsä ilman juoksevaa vettä enintään kaksi vuorokautta. Kolmannes eli 33 prosenttia kansalaisista kokee, ettei selviäisi ilman sähköä, jos sähkökatko kestää vähintään kolme vuorokautta.
Juuri tämän takia varautuminen kriiseihin, ja kotivaran ylläpitäminen, on tärkeää.
Kotivaralla tarkoitetaan kotona säilytettävää varmuusvarastoa ruoan ja veden osalta. Sen turvin pitäisi selvitä ilman ulkopuolista apua vähintään kolme vuorokautta eli 72 tuntia.
Tämän lisäksi kotona olisi hyvä olla ihan normaaliarjessakin tarvittavia asioita, kuten muun muassa pattereilla toimivat taskulamppu ja radio, ensiaputarvikkeet, lääkkeitä, hygieniatarvikkeita ja muita välttämättömyystavaroita.
Kyse ei kotivarassa ja muissa tärkeissä tavaroissa tietenkään ole mistään erillisestä varastosta tai laatikosta, vaan siis ihan tavallisista arkisista tarvikkeista.
Elintarvikkeiden osalta varautuminen on tutkimuksen mukaan jo varsin hyvällä tolalla.
Kriisitilanteesta riippuen aina ei ole mahdollista edes liikkua pois kotoa, vaan varautuminen on tehtävä kodissa pysymistä varten.
Ohjeita varautumiseen
- Katso, miten kodeissa voi varautua poikkeusoloihin: www.spek.fi
- Oman kotitalouden varautumisen kriisitilanteisiin voi aloittaa tutustumalla seuraavaan sivustoon: 72tuntia.fi
Seuraa viranomaisten antamaa ohjeistusta
Kun poikkeustilanne on päällä, viranomaisia ja omaa sähköyhtiötä kannattaa uskoa.
Jos kehotetaan välttämään niin sanottuja turhia puheluita, ei kannata soittaa. Jos kehotetaan pysymään kotona, kannattaa pysyä kotona.
Myös perinteinen radio ja sen paristot kannattaa olla varalla. Jos tietotekniikka ja sähköt pettävät, paristojen avulla kuulee tärkeät tiedotteet radiosta. Puhelinta varten olisi syytä olla vara-akkuja ja täyteen ladattuja varalatureita.
Tasku- ja otsalampun, kynttilöiden ja tulitikkujen pitäminen aina samassa paikassa on tärkeä, jotta ne löytyvät pimeässäkin. Ja voihan tilanteen hyödyntääkin: kynttilöiden ja tulitikkujen avulla voi nauttia sähkökatkon aikana myös tunnelmallisen aterian.
Poikkeustilanteita varten voi varautua keskustelemalla läheisten kanssa
Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK tutki kansalaisten kriisinkestävyyttä ja sen mukaan asuinpaikalla näyttää olevan merkitystä siihen, miten pärjätään poikkeusoloissa.
Suunnitelmallisuus, kuten häiriötilanteista keskustelu, on osa varautumista. SPEKin kyselytutkimuksen mukaan maalla asuvat ovat keskustelleet häiriötilanteisiin varautumisesta keskimäärin kaupunkilaisia useammin. Heistä poikkeustilanteisiin varautumisesta on läheistensä kanssa keskustellut yli puolet, kaupungeissa voin 40 prosenttia väestöstä.
Maalla asuvat arvioivat pärjäävänsä lähestulkoon kaikin tavoin ja kaikkien resurssien osalta pidempään kuin kaupunkilaiset.
Maaseudulla asuvista reilusti yli puolet eli 61 prosenttia on sitä mieltä, että varautuminen kuuluu normaaliin arkeen. Lähiöissä näin ajattelee vain reilu kolmannes eli 35 prosenttia ja kaupunkien keskustoissa 43 prosenttia.
Maaseudulla selviytymistä kriiseissä auttaa se, että esimerkiksi lämmitykseen on olemassa vaihtoehtoja eli puuhellaa, takkaa ja leivinuunia. Myös kotivara eli elintarvikkeet ja vesi sekä naapuriapu ovat luonnollisia asioita, kun asutaan kauempana palveluista.
Myös kokemus auttaa. Kotitalouksissa ja yhteisöissä, joilla on kokemusta aikaisemmista häiriötilanteista, ilmenee tilanteiden vaatimaa kykyä ja kekseliäisyyttä tunnistaa häiriötilanteiden aiheuttamat ongelmat sekä priorisoida omaa toimintaansa ongelmatilanteissa.
Maalla asuvista 74 prosenttia arvioi pärjäävänsä ilman juoksevaa vettä vähintään kolme vuorokautta. Vastaavasti kaupunkien keskustoissa asuvista 51 prosenttia arvioi selviävänsä vastaavalla tavalla. Lähiöissä luku on 41 prosenttia.
Myös sähköttä pärjääminen korostuu maaseudulla, jossa 86 prosenttia kotitalouksista pärjäisi vähintään kolme vuorokautta. Kaupunkialueilla asuvista yli kolme vuorokautta pärjäisi sähköttä selkeästi pienempi osa, keskustoissa 65 prosenttia ja lähiöissä 55 prosenttia.
Maaseudulla on tyypillistä, että varsinkin omakotitalouksissa on varavirtaa antava aggregaatti. Myös naapuriapua saadaan pienissä kylissä ja taajamissa hyvinkin herkästi.
Myös tulotasolla on merkitystä poikkeustilanteisiin varautumisiin ja niiden aikana pärjäämiseen. SPEKin tutkimukseen vastanneista ne, jotka arvioivat taloutensa tulojen riittävyydessä olevan vaikeuksia, arvioivat pärjäävänsä ilman ruokakaupassa käyntiä vähemmän aikaa kuin taloudellisesti paremmin toimeentulevat kotitaloudet.
Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista kotitalouksista 82 prosenttia pärjäisi vähintään kolme vuorokautta ilman täydennyksiä, kun taloudellisesti paremmin pärjäävistä vastaava osuus on 91 prosenttia.
Myös ilman juoksevaa vettä pärjäämisessä on vastaavantyyppinen tulos. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevista talouksista vähintään kolme vuorokautta ilman juoksevaa vettä arvioi pärjäävänsä vain 44 prosenttia kotitalouksista, kun paremmin pärjäävissä luku on 55 prosenttia.
-
Toimittajan kommentti
Onnettomuudet eivät tunne kelloa, eivätkä ilmoittele tulostaan sen kummemmin sosiaalisessa mediassa kuin perinteisellä postikortillakaan. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö muistuttaa ihmisiä siitä, että niin pieniin kuin isoihinkin poikkeusoloihin olisi syytä varautua, ihan jokaisen.
SPEK:n tutkimuksen perusteella maalla asuvat vaikuttavat olevan paremmin varautuneita kuin kaupunkilaiset. Maalla asuvat ovat myös varmempia omasta selviämisestään kuin kaupungin asukkaat. Tämä johtuu varmaan siitä, että esimerkiksi sähkökatkoksia on maalla enemmän kuin kaupungeissa ja niihin on totuttu varautumaan. Monilta löytyy aggregaatti tai jos ei löydy niin tietää keneltä sitä voisi pyytää lainaan.
SPEK:n asiantuntijat suosittelevat, että paitsi kotitaloudet myös kylät laatisivat omat varautumissuunnitelmansa. Laitilassa ja Pyhärannassa on aktiivisia kyläyhdistyksiä ja jäinkin miettimään, onkohan niissä tehty jo kylän omaa varautumissuunnitelmaa?
Jos on niin laitapa vinkkiä tulemaan hanna.hyttinen@laitilansanomat.fi
Hanna Hyttinen
