Valmentaja puhui suomea, mutta osoittaessaan sanansa maalissa pelaavalle ulkomaalaisvahvistukselle, hän vaihtoi englantiin. Maalivahti sai ohjeen avata peliä lyhyillä syötöillä puolustajille.
Yksi junioreista kysyi valmentajalta, että mikä sinun englannin numerosi oli koulussa. Valmentaja vastasi, että varmaan vitonen. – Niin arvelinkin, juniori antoi palautetta.
Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, vaikka ääntämyksessä oli puutteita ja kielioppikin hakusessa. Maalivahdin ja valmentajan ymmärrys oli täydellinen.
Ranskalaisen maalivahdin vanhemmat ovat armenialaisia, ja hän opiskelee Rauman ranskalaisessa koulussa muutaman tunnin suomea joka viikko. Englanti on kuitenkin valmentajan ja maalivahdin yhteinen kieli, ja sillä he pärjäävät mainiosti.
Turun yliopiston kielentutkijoiden Pekka Lintusen , Maarit Muttan ja Pauliina Peltosen toimittama uutuusteos Fluency in L2 Learning and Use kertoo, että sujuva kielenkäyttö on tärkeimpiä tavoitteita kielen oppimisessa. Sujuvuus ei tutkijoiden mukaan kuitenkaan tarkoita virheettömyyttä eikä vieraan kielen puhujan tule pelätä virheitä.
Kirjan mukaan sujuvassa kommunikaatiossa kaikki keinot ovat sallittuja, niin eleet, ilmeet kuin sanojen hakeminen ja avun pyytäminen keskustelukumppanilta. Tämä kuulostaa niin tutulta. Vieraaseen kieleen vaihtaessa omat käteni alkavat heilua kuin tuuliviirit.
Kun vieraita kieliä ei puhu säännöllisesti, niin puhuminen vieraalla kielellä on ärsyttävän tankeroa. Varsinkin, kun tietää, että kieltä on opiskellut monta vuotta ja sitä periaatteessa osaa, mutta käytännössä ei.
Kirjan viesti on kuitenkin rohkaiseva. Suu auki, vaikka taidot olisivat ruosteessa. Pekka Lintusen mukaan äidinkielessäkin puhumme eri tahtiin, etsimme sanoja ja korjaamme ilmaisuamme.
Vaikka puhuminen vieraalla kielellä onkin hankalaa, on se ainakin minulle erittäin palkitsevaa. Enkä ole ikinä törmännyt keskustelukumppaniin, joka kritisoisi yritystäni. Ehkä joskus joku natiiivipuhuja korjaa virheitäni, mutta sekin on hyväntahtoista neuvontaa.
Tutkijat kannustavat vieraan kielen käyttäjiä rohkeaan ja ennakkoluulottomaan asenteeseen. Puhumalla nimittäin oppii.
Läheltä seuraamani jalkapallojoukkueen suomalaisjuniorit puhuvat arasti, vain vähän tai ei lainkaan englantia maalivahdille. Upeaa on, että he näkevät, miksi vieraita kieliä koulussa opiskellaan.
Suomalaisten rohkeus puhua vieraita kieliä on varmasti viime vuosikymmenien aikana lisääntynyt, mutta harmillisen paljon he vielä pohtivat koulunumeroja. Omilla taidoilla mennään, olivat ne sitten vitosen tai kympin arvoisia.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien tuottaja, joka tykkää kielistä.