Aleksi Mäkelä
Kuluva vuosi on vasta pari viikkoa nuori. Vuodenvaihteen perinteisiin kuuluu tuttuun tapaan tavoitteiden asettaminen seuraavalle 52-viikkoiselle.
Usein näiden tavoitteiden toteutumiselle annetaan lisäpotkua paljastamalla ne aattojuhlissa kaveripiirille tai valjastamalla ne sosiaalisessa mediassa tykkäyskatiskaksi. Näin toimimalla tavoitteesta tulee uudenvuodenlupaus.
Tälle vuodelle lupauksia tehtiin todennäköisesti tavanomaista enemmän, koska vuoden lisäksi vaihtui koko vuosikymmen. Haudanvakavista linjanvedoista lupauksissa ei ole kyse, mutta epäonnistuminen niissä tuo usein – ainakin lupaajan itsensä mielessä – kuvitteellisen aasinhatun päähän, jos pirstoutuneista tavoitteista on mennyt kertomaan muille. Miten siis ehkäistä sosiaalisen häpeän parrasvalo ja saattaa uudenvuodenlupaukset Lasse Virénin lailla maaliin?
Ensimmäinen askel tavoitteiden epäonnistumiseen on omien kokemusteni mukaan niiden rajaaminen tietyn aikamääreen sanelemiin raameihin. Uudenvuodenlupaukset ovat siis teoriani perusteella jo perustusten teon vaiheessa homeessa olevia taloja.
Työpaikalla tehtävät on tietenkin suoritettava esimiesten kokomäärittelemän tiimalasin hiekan valumisen aikana, mutta yleensä lupausten tavoitteet koskevat työasioiden sijasta kokonaisvaltaista henkilökohtaista kasvua tai taitojen kehittämistä. Seinäkalenteri on nykyään alle 30-vuotiaiden keskuudessa yhä harvinaisemmaksi käyvä arjen kontrolloinnin väline, koska älypuhelimen kalenteri hälytyksellä ajaa saman asian modernimmin.
Tavoitteiden saavuttamisessa vanhan liiton kalenterista saattaa olla jopa haittaa. Havaintojeni perusteella nimittäin liian kireä aikaraja tuo lupauksen tekijälle paineita kiirehtiä tavoitteen vaatimassa kehityksessä, jolloin stressi syö voimia käytännön tekemiseltä.
Lapsuudenkotini seinäkalenterin kuukausittain vaihtuvia sivuja joka päivä varttuessani katsellessa opin rytmittämään niin pitkän kuin lyhyen tähtäimen tavoitteet periksiantamattoman järjestelmällisesti kuukausien sisälle. Samalla tavalla kuin uudenvuodenlupausten suuret projektit lukitaan täyteenpantavaksi vuoden aikana. Oli tavoite sitten nurmikon leikkaaminen tai 15 kilogramman laihduttaminen, tärkeintä ei ole urakan valmistuminen tietyn vuorokauden, kuukauden tai vuoden sisällä. Onnistumista määrittää eniten tavoitteen työstämisen aloittaminen heti, kun tuntee itsensä siihen jaksamisen puolesta kykeneväksi. Seikka kannattaa pitää mielessä nimenomaan aiemman lauseen muodossa eikä niin, että aloittaa lupauksen lunastamisen “joku päivä”.
Seinällä roikkuvaa tai puhelimessa olevaa kalenteria viikkokohtaisesti tutkiessa voi huomata, että seitsemän päivää ovat maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. “Jokupäivä” on aika-avaruuden kiskoilta suistunut kummitusjuna, joka ei tule koskaan eteen.
Kirjoittaja on Laitilan Sanomien freelancetoimittaja ja turkulainen medianomiopiskelija.