Uudenkaupungin teatterissa reilu viikko siten ensi-iltansa saanut Autotehdas- näytelmä kertoo vaikuttavasti Suomen suurimman tehtaan tarinan 1960-luvun lopusta 2020-luvulle.
Jari Luolamaa on ohjannut dokumenttinäytelmän, jollaista ei ole aikaisemmin nähty Uudessakaupungissa ja harvassa muussakaan teatterissa.
Esitys jakautuu kahteen osaan. Kokonaisuudessa kuuluu niin autonrakentajien, toimitusjohtajien kuin omistajankin ääni.
Kertojan rooleissa näytelmää kuljettavat eteenpäin Erika Lehtonen ja Johanna Sillgren. Ennen väliaikaa lavalla esiintyvät näyttelijät Santtu Käkönen, Elina Lehtiranta, Pauli Myllymäki, Ari Niittyluoto, Jari Turunen ja Päivi Heikkilä.
Käsikirjoitus perustuu tositarinoihin ja näyttelijät vaihtavat luontevasti roolista toiseen.
Väliajan jälkeen ääneen pääsevät tosielämän autonrakentajat Antti Kotilainen ja Topi Kauppinen sekä Uudenkaupungin Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Matti Jussila.
Autotehdas täytti toissavuonna 50, ja se on elänyt viime ajat ennätysmäisen kasvun aikoja. Moni on verrannut viime vuosien tapahtumien vyöryä tehtaan perustamisen aikojen pöhinään. Yhtäläisyyksiä löytyy, mutta myös paljon eroja.
6000 asukkaan pikkukaupungissa autotehtaan tulo oli aikoinaan jymyuutinen, joka muutti kaupungin historian kulkua pysyvällä tavalla.
Uusikaupunki voitti kilpailussa Porin ja Loviisan, eikä kaupungin omien päättäjien vaikutusta asiaan voi vähätellä. Liikkeellä oli toki valtakunnan vaikuttajiakin, kuten presidentti Urho Kekkonen.
Näytelmä kertoo paitsi tehtaasta myös ihmisistä ja siitä mikä merkitys työllä ja työyhteisöllä on ihmisten elämänpolkuun. Tämä tulee kouriintuntuvasti selväksi nykyään eläkeläisen elämää viettävän Antti Kotilaisen ja pari vuotta mersuja rakentaneen Topi Kauppisen tarinoista.
Kotilainen muutti Kivijärveltä Uuteenkaupunkiin autonrakentajaksi 1970-luvun alussa. Nuori mies oli kotiseudullaan leipurin opissa ja sai kehuja täytekakuistaan, mutta ryhtyikin niiden sijasta rakentamaan autoja.
Kotilainen kertoo ammattiyhdistysliikkeen alkuajoista ja sen vaikutuksista työehtoihin ja ilmapiiriin. Tehtaan alkuaikoina lakkoja oli usein ja ne vaikuttivat tilipussin suuruuteen.
Kotilainen on juurtunut Uuteenkaupunkiin, eikä 1990-luvun laman vuosina tullut irtisanomislappu saanut häntä hakeutumaan muualle töihin.
Pieksämäeltä kotoisin olevan Topi Kauppisen elämä on heittänyt kuperkeikkaa viimeisen kahden vuoden aikana. Työtä vailla oleva autonasentaja sai autotehtaalta töiltä ja työpaikan lisäksi hänestä tuli tv-dokumentin tähti.
– Ruksasin työhakemukseen vahingossa kohdan, jossa etsittiin vapaaehtoisia Ylen Tehtaan sankarit -dokumenttiin, hän kertoo.
Savolaismiehen letkeää jutustelua on mukava kuunnella, eikä hän pihistele sanomisiaan. Ohjaaja Jari Luolamaa ei ole turhaan kehunut häntä luonnonlahjakkuudeksi esiintyjänä.
Kauppinen kertoo avoimesti, miltä tuntuu saada työttömyyden jälkeen mieluisia töitä, ja miltä tuntuu joutua lomautetuksi.
Ylen dokumenttiryhmä oli kuvaamassa häntä Uudenkaupungin ensi-illassa, sillä Kauppisen tarina saa jatkoa televisiossa.
Päätoimittaja Matti Jussila havainnollisti 50 vuoden aikana tapahtunutta muutosta. Enää ihmiset eivät muuta automaattisesti työn perässä, ja suuri osa autonrakentajistakin kulkee Topi Kauppisen tavoin tehtaalle muista kaupungeista.
Autotehdas työllistää tuhat turkulaista ja se on Turun kolmanneksi suurin työnantaja. Tehtaalla puhutaan paljon muutakin kuin suomea, sillä siellä työskentelee 75 eri kansallisuuden omaavaa henkilöä.
Mikä sitten on tehtaan tulevaisuus? Siihen ei ole kenelläkään varmaa vastausta, mutta sähköautot ja akut ainakin ovat kuviossa mukana. Robotteja tarvitaan, mutta niin myös ihmisiä.
– Eräs tehdaskierroksella ollut vierailija kysyi isänniltä, paljonko tehtaalla olisi työntekijöitä ilman robotteja. Vastaus oli: ei yhtään, kuvaili Matti Jussila automatisaatioon tehtyjen investointien vaikutusta.
Dokumenttinäytelmän ensiesityksen koskettavin hetki oli, kun Topi Kauppinen kertoi ylpeänä isänsä Jari Kauppisen tulleen Pieksämäeltä ensi-iltaan katsomaan poikansa uutta uraa.
Näytelmässä Topi oli aiemmin paljastanut, että viimeinen sysäys hakea autotehtaalta töitä oli hänen isänsä kommentti: ”Jos et sie muuta tiä (tee), niin tiä ainaki mersui”.
