Kosken heitto oli varsin villi, onhan uusien revontulimuotojen löytäminen perin harvinaista. Samana iltana 7.10. 2018 harrastajat huomasivat, että tämä erilainen – ja sangen harvinainen – revontulimuoto leiskui taivaalla eri puolilla Etelä-Suomea. He lähtivät kameroineen aukeille paikoille ja lähettivät kyseiseen Messenger-ryhmään niin ikään kuuluvalle tutkija ja Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan tohtori Minna Palmrothille jo maastosta kuvia.
Käynnistyi intensiivinen tutkimus- ja havaintojakso, jonka tulokset levisivät eri medioiden välityksellä ympäri maailman tammikuun lopussa. Kosken villi heitto Facebook-ryhmässä osoittautui todeksi: harrastajien merkittävällä panoksella tutkijat pystyivät osoittamaan, että Suomessa on löydetty uusi revontulimuoto.
Uusi revontulimuoto nimettiin dyyneiksi, mikä liikuttaa Koskea erityisesti.
– Kun näytin isälleni vuonna 2015 ottamaani valokuvaa, niin hän totesi niiden näyttävän sellaisilta rantahiekkaan veden muotoilemilta dyyneiltä. Aloin käyttää näistä revontulista nimeä dyynit ja sen omaksui moni muukin.
Kun ryhmässä alkoi varmistua, että kyseessä tosiaan on oma revontulimuotonsa, porukka alkoi muistella, kuka dyynit-nimeä käytti ensimmäisen kerran.
– Tuntuu aika uskomattomalta, että uusi revontulimuoto sai siis nimensä nyt jo edesmenneeltä isältäni.
Dyynien arvoitus askarrutti harrastajia vuosien ajan. He jakoivat tietoa ja kuvia näkemistään revontulista omissa sosiaalisen median ryhmissään.
– Ensin dyynien luultiin olevan alapilviä, ja me harrastajat vaihdoimme tietoja keskenämme, pallottelimme erilaisia teorioita.
Harrastajat ja tutkijat tekivät yhdessä Revontulibongarin opas -kirjan syksyllä 2018, jolloin harrastajat kertoivat tutkijoille, että yksi heidän taivaalla näkemänsä revontulityyppi ei oikeastaan sovi mihinkään tunnetuista revontulimuodoista.
– Meidän harrastajaporukoissa dyynit kuvattiin ensimmäisen kerran lokakuussa 2015.
Sitten ne oikeastaan painuivat unholaan, koska niitä ei juurikaan nähty. Mutta lokakuussa 2018 dyynit nousivat jälleen taivaalle, Koski kertaa tapahtumien kulkua.
Dyynit ovat hyvin harvinaisia, vain alkuillasta ja tavallisesti lokakuussa näkyvä Etelä-Suomen taivaanilmiö.
Niitä nähdäkseen Koski on viettänyt luonnossa lukemattomia tunteja.
– Nyt kun tämä uusi muoto vahvistettiin, niin ei kuule pellolla jäätymiset tunnu missään, hän nauraa.
Koski on osallistunut sosiaalisessa mediassa aktiivisesti revontuliharrastajaryhmien toimintaan. Ryhmään, johon hän heitti ajatuksensa uudesta revontulimuodosta, kuuluu alle kymmenen ihmistä. Pääosin tämä porukka oli tutustunut toisiinsa Revontulibongarin opas -kirjan tekovaiheessa.
Tutkijat korostavat harrastajien merkitystä uuden revontulimuodon löytymisessä. Teoria uudesta revontulimuodosta sai pisteen iin päälle revontuliharrastajien valokuvista.
Tutkijoille oli suuri apu, kun dyyni-ilmiö oli ikuistettu kahteen eri kuvaan täsmälleen samalla sekunnilla. Tällaisen kuvaparin olivat ottaneet Pirjo Koski Laitilassa ja Rami Valonen Ruovedellä.
Molemmissa kuvissa revontulimuodossa havaittiin sama yksityiskohta. Kun Palmrothin tutkijaryhmään kuuluva tutkijatohtori Maxime Grandin tunnisti kuvissa näkyvät tähdet muodon takaa, niin dyynien suunta ja korkeus pystyttiin selvittämään. Tämän jälkeen tähtiä voitiin käyttää viitepisteinä ilmiön korkeuden ja laajuuden laskemisessa.
Kosken dyynirevontulista ottamat kuvat ovat levinneet ympäri maailman eri medioihin.
– Onhan tätä ollut huima seurata ja vaikea oikeastaan edes käsittää.
Koski sanoo oppineensa dyyni-projektin aikana paljon.
– Mottoni on, että kaikki on mahdollista, kunnes se on todistettu täysin mahdottomaksi, hän naurahtaa ja viittaa myös oikeaksi osoittautuneeksi heittoonsa dyyni-ilmiön perimmäisestä olemuksesta.
– Rehellisesti sanottuna, en minä, eikä varmasti moni kanssaharrastajakaan ymmärtänyt, että tämä olisi näin iso juttu, hän päivittelee nauraen.
Dyynit ovat todennäköisesti noin sadan kilometrin korkeudessa hyökyviä happiatomien aaltoja, jotka auringosta purkautuva hiukkasten virta saa loistamaan.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa dyynin synty jäljitetään ”aaltokanavaan”, joka syntyy ilmakehän tietyn kerroksen mesosfäärin ja sen rajan eli mesopaussin yhteyteen.
Tutkimuksessa myös ehdotetaan, että uuden revontulimuodon avulla pystytään tutkimaan yläilmakehän olosuhteita uudella tavalla.
Laskennallisen avaruusfysiikan professori Minna Palmroth vetää Helsingin yliopistossa kestävän avaruustieteen ja -tekniikan tutkimusryhmää, joka on kehittänyt maailman tarkinta mallinnusmenetelmää lähiavaruuden ja revontulia aiheuttavan avaruussään mallintamiseen.
Dyyni-revontulet on niin uusi ilmiö, että siitä kaivattaisiin mahdollisimman paljon lisähavaintoja Taivaanvahti-havaintopalveluun (www.taivaanvahti.fi).
”Ilman harrastajia uutta muotoa ei olisi löydetty”
Hanna Hyttinen
Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan tohtori Minna Palmroth kuvailee uuden revontulimuodon löytymistä poikkeukselliseksi.
– Koskaan aikaisemmin suomalainen harrastaja ei ole löytänyt uutta revontulimuotoa. Myös kansainvälinen huomio on ollut täysin poikkeuksellista. Helsingin yliopiston mediaseurannan mukaan uutinen on tavoittanut tähän mennessä yli puoli miljardia ihmistä, Palmroth kertoo.
Hän pitää harrastajien roolia uudessa löydössä hyvin merkittävänä.
– Ilman heitä löytöä ei olisi tehty.
Edellisen kerran tehtiin revontuliin liittyvä uusi löytö pari vuotta sitten. Kyseessä oli Palmrothin mukaan niin sanottu picket fince -ilmiö.
– Mutta yleisesti ottaen uusia revontulimuotoja löytyy nykyään todella harvoin. Kaikki yleisimmin tunnetut on löydetty jo aikoja sitten.
Miksi revontulia on niin monenlaisia?
– Revontulet johtuvat avaruuden prosesseista, ja jokaisella prosessilla on oma ilmentymismuotonsa revontulissa. Eli moninaisuus johtuu avaruusfysiikan prosessien moninaisuudesta.
