Arto Kanerva
ELY-keskus tutkii säännöllisesti järvien tilaa, mutta tämä koskee vain suurimpia järviä. Alle 50 hehtaarin järville ei ole tehty ekologista luokittelua. Tässä luokittelussa tarkastellaan muun muassa levien, kalojen ja kasvien tilaa ja mitä pienempi on ihmisen vaikutus, sitä parempi on vesistön ekologinen tila.
Tuoreimpien havaintojen mukaan esimerkiksi Otajärven ja Särkijärven tila on hyvä, Lukujärven, Pitkäjärven ja Kaarnijärven puolestaan erinomainen ja Kaljasjärven välttävä.
Laitilan seudun ympäristöyhdistys järjesti kirjastossa tilaisuuden otsikolla ”Mitä kuuluu Laitilan järville?”. Kysymykseen oli vastaamassa kaupungin ympäristöpäällikkö Tuija Kailaste . Vastaus illan kysymykseen oli, että isojen järvien ekologisesta tilasta meillä on tietoa, kiitos säännöllisen seurannan, mutta pienemmistä järvistä ei tiedetä juuri mitään.
Laitilassa on yli 60 järveä, ja viimeksi ne kaikki on tutkittu yli 20 vuotta sitten. Silloin vesien tilaa tutkittiin kemiallisesti, kiinnostuksen kohteena muun muassa veden happamuus.
Kailaste kannustaa kaikkia ranta-asukkaita liittymään mukaan Järviwikiin (www.jarviwiki.fi) ja tekemään havaintoja vesistöistä. Näin saadaan kerättyä tietoja myös pienten järvien tilasta.
– Järviwikiin voi kuka tahansa käyttäjäksi rekisteröitynyt antaa tietoja esimerkiksi levätilanteesta, pintaveden lämpötilasta, näkösyvyydestä tai jäätilanteesta. Vielä siellä ei ole kovin paljon havaintoja Laitilasta, mutta toivon mukaan tilanne paranee. Ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat sen oman järvensä parhaita asiantuntijoita.
Järviwikissä on valmiina perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistä, mutta havaintoja järvien tilasta ei juuri ole, esimerkiksi Miehonjärven tuoreimmat kirjatut havainnot ovat vuodelta 2011.
Joskus pitää satsata vesistön kunnostukseen, joko sitten mökkirannan tai jopa koko järven mittakaavassa. Suojavyöhykkeillä, kosteikoilla ja laskeutusaltailla saadaan vähennettyä järveen valumavesien mukana tulevan kiintoaineen määrää.
– Vesikasvit haittaavat järven virkistyskäyttöä, kuten veneilyä ja uimista, mutta tarjoavat esimerkiksi linnuille paikkoja pesintään ja ruokailuun. Vesikasvien niitossa pätee sama kuin pienissä ruoppauksissa, että niistä pitää ilmoittaa ELY-keskukseen ennen töiden aloittamista.
Särkikalojen kalastus on osoittautunut hyväksi keinoksi vähentää vesistön fosforipitoisuutta ja sinileväkukintoja.
Vesistön kunnostustoimien kovemmassa keinovalikoimassa on vielä vedessä olevien ravinteiden kemiallinen saostaminen sekä järven vedenpinnan nosto, mutta nämä vaativat aina vesilain mukaisen luvan.
