Laitilassa asuu virolaisia enemmän kuin muualla

0
Rait Erinillä on autokorjaamo Eerikin yritystalossa.

Jussi Vaajasaari

Laitilassa asuu ja työskentelee paljon virolaisia. Tilastokeskuksen lukema vuodelta 2018 kertoo, että Laitilassa asuu 222 maistraatin kirjaamaa virolaista. Asukaslukuun suhteutettuna Viron kansalaisia asuu Laitilassa seitsemänneksi eniten Suomessa. Laitilaa virolaisempia kuntia ovat Vantaa, Föglö, Honkajoki, Kerava, Kirkkonummi ja Koski TL.

Virolaisia työskentelee monessa tuotantolaitoksessa erilaisissa tehtävissä, mutta myös yrittäjinä. Ennen muuta Laitilan virolaiset näkyvät monissa palveluammateissa.

Laitilan Sanomat kävi jututtamassa muutamia. Lähinnä tiedustelimme syytä Suomeen muuttamiseen. Kyselimme myös viihtymisestä Laitilassa.

Silja Šonija , 48, tuli Virosta Laitilaan vuonna 2009 miehensä perästä. Mies oli tullut Laitilaan työhön jo vuonna 2004. Hänellä on Ihodessa hiekkapuhallus- ja maalausyritys.

Pariskunnalla on kolme lasta. Lapsista nuorin käy Laitilassa koulun kahdeksatta luokkaa. Kaksi aikuista lasta asuu Virossa.

– Laitila on hiljainen ja rauhallinen paikka. Ehkä liiankin rauhallinen, sanoo Silja Šonija, jonka mielestä tapahtumia on liian vähän.

Vapaa-aikaansa Silja Šonija sanoo viettävänsä kotona, mutta käy mahdollisimman usein Virossa vanhempiensa ja lastensa luona.

Silja Šonija toimi Virossa asuessaan radioasemalla sihteerinä ja myyjänä. Laitilaan tultuaan hän aloitti työnteon Laitilan Leivässä. Nyt Silja Šonija pitää Vihtorinkadulla päivittäistavarakauppaa, Eestin Puotia.

– Täällä oli ensin Katin Puoti. Sen lopetettua jatkoin vuonna 2016 toimintaa nimellä Eestin Puoti, kertoo Silja Šonija.

Heli Essmann , 36, tehnyt Suomessa töitä jo vuodesta 2003. Ensimmäiset vuodet Heli työskenteli Laitilassa vain kesäisin sipuliviljelmillä. Neljätoista vuotta sitten hän muutti paikkakunnalle kokoaikaisesti.

– Ensimmäinen työni oli Raumalla. Toimin ompelijana Lindströmillä, mutta se lopetti toimintansa. Seuraava työni oli Laitilassa kahvila Bakelsissa, sekin lopetti, kertoo Heli huvittuneena.

Nykyisen työnantajansa palveluksessa Laitilan Terveyskodissa Heli Essmann aloitti oppisopimuksella, vaikka hänellä on kokin koulutus jo Virosta. Vuodesta 2013 alkaen Heli on vastannut Laitilan kaupungintalolla toimivasta Poukanvillen ruokalasta.

– Laitila on hyvän kokoinen kaupunki. Rauhallinen ja turvallinen. Suomessa syntynyt poikakin viihtyy Laitilassa, täällä on kaikki kaverit. Viroon takaisin muuttaminen ei ole tullut mieleenkään, sanoo hyvin suomalaistunut Heli Essmann.

Vapaa-aikaa Helillä ei paljoa ole, koska hän tekee välillä toistakin työtä. Laitilassa hän on harrastanut muun muassa uintia, sählyn peluuta ja tankotanssia.

Heimar Vilba , 28, muutti Suomeen kolme vuotta sitten Laitilassa asuvan siskonsa houkuttelemana.

– Puolet suvusta asuu nykyisin Suomessa, äiti asuu Kalannissa, kertoo Heimar.

Heimar Vilba oli aluksi työssä autotehtaalla, muttei oikein viihtynyt linjatyössä. Seuraavaksi hän sai työtä myyjänä K-Supermarketissa. Tässä työssä hän sanoo viihtyvänsä, kun on tehnyt myyjän työtä aiemmin Virossakin.

– Laitila on mielestäni liian pieni kaupunki. Nuoria on liian vähän, Heimar harmittelee.

Laitilan pururataa Heimar kehuu. Siellä hän käy juoksemassa. Uimahallissakin hän viihtyy hyvin. Biljardin pelaaminen kiinnostaisi Heimaria myös, muttei hän ollut kuullutkaan sen pelaamisen olevan mahdollista muun muassa nuorisotalolla.

Heimar Vilba on myös kuvantekijä, joka käyttää työskentelyssään akryylimaaleja ja öljyvärejä.

Siret Bankier , 43, tuli parikymmentä vuotta sitten Lappeenrantaan opiskelemaan kemiantekniikkaa ja palasi sitten Tallinnaan suorittamaan opinnot loppuun. Sen jälkeen Siret työskenteli teknillisen korkeakoulun laboratoriossa.

– Silloinen palkka ei oikein tyydyttänyt, ja lapsen synnyttyä vuonna 2005 muutin Suomeen. Lapsen isä oli muuttanut Suomeen työn perästä aikaisemmin, muistelee Siret Bankier.

Siret työskentelee Laitilan Terveyskodissa laitoshuoltajana. Ensimmäiset seitsemän vuotta perhe asui Soukaisissa. Nyt he asuvat keskustassa kerrostalossa.

Lähimatkailu ja valokuvaus ovat Siretin harrastuksia. Tavallisella älypuhelimen kameralla hän ottaa ympäristöstään upeita kuvia, joita monet laitilalaiset ovat saaneet ihailla netin kautta.

– Päivittäin kaupungilla liikkuessa tulee otettua kuvia ympäristöstä. Se tuottaa iloa, ja siksi haluan myös jakaa kuvia Facebookissa ja Instagramissa.

Rauhallinen ja pieni kaupunki on Siretin mieleen. Viroon hänellä ei ole kaipuuta.

– Täällä Laitilassa luonto on lähellä ja pääsee helposti metsään, sanoo sienestävä ja marjastava Siret Bankier.

Rait Jõemets , 39, tuli Laitilaan sukulaisen houkuttelemana jo 15 vuotta sitten, kun Munaxille tarvittiin lisää työntekijöitä. Parin vuoden kuluttua Rait siirtyi työhön suureen luomukanalaan. Viimeiset kuusi vuotta hän on työskennellyt Helistölällä hyötyjätteiden lajittelijana.

– Olen täällä jäteasemalla pääasiassa erilaisissa pihahommissa. Helistölä on hyvä työpaikka, kehuu hyväntuulinen Rait Jõemets .

Rait Jõemets on toimelias mies. Hän asuu virolaisen avovaimonsa kanssa Kusnissa, missä hän vapaa-aikanaankin tekee pihahommia. Yhdessä he viljelevät pienessä maapaikassaan mansikkaa ja hernettä.

– En haluaisi koskaan asua kerrostalossa, sanoo painokkaasti Rait, jolla ei ole aikomustakaan muuttaa takaisin Viroon.

Laitila on Raitin mielestä hyvä kaupunki, pieni ja rauhallinen. Erittäin valitettavana hän pitää sitä, kun monet palvelut alkavat vähin erin mennä liian kauas, Uuteenkaupunkiin ja Turkuun.

Rait Jõemets on avovaimonsa kanssa tekemisissä lähinnä niiden kanssa, jotka ovat muuttaneet Virosta Laitilaan samoihin aikoihin kuin he.

Rait Erin , 30, on jo kolme vuotta toiminut Laitilassa yrittäjänä. Hänellä on Eerikin yritystalossa hyvin menestyvä autokorjaamo, RE-garage.

– Olen koko ikäni tehnyt asennustöitä. Minä olen saanut Virossa maanviljelijän koulutuksen. Maatalousoppilaitoksessa opetettiin paljon koneitten korjausta ja asennustyötä, kertoo Rait taustastaan.

Rait Erin tuli huhtikuussa 2010 maa-

taloustöihin Tuorekartanoon, ja alkoi sittemmin korjaamoyrittäjäksi. Raitin vaimo toimii nykyisin parturi-kampaamoyrittäjänä Raumalla.

Vapaa-aikaa Rait sanoo olevan hyvin vähän, ja sekin menee perheen parissa. Pariskunnan esikoinen käy koulun ensimmäistä luokkaa.

Rait ei osaa sanoa Laitilasta mitään muuta kuin hyvää. Laitila on sopivan kokoinen, ja laitilalaiset ovat mukavia.

– Olen ollut vain täällä, minulla ei ole vertailukohteita. Olen itse positiivinen, en osaa nähdä huonoja puolia, naureskelee Rait Erin.

Helen Täll , 36, saapui Suomeen juhannuksena vuonna 2013. Aviomies oli saanut työpaikan koneistajana Vemellä.

Helen Täll on työskennellyt Laitila kaupungilla hoitajana ja viimeisen vuoden Pähkinäpensaan päiväkodissa, mutta mies työskentelee nykyään asentajana Oraksella Raumalla.

– Miehelleni on viimeksi tarjottu hyvää työpaikkaa Helsingin seudulta, mutta me tykkäämme niin paljon Laitilasta, ettemme malttaneet lähteä, kertoo Helen Täll iloisesti.

– Suhtautuminen ihmisiin ja työntekijöihin on Suomessa niin hyvää ja inhimillistä, ettemme enää tahdo palata Viroon, sanoo Helen Täll vakuuttavasti.

Harrastuksenaan Helen Täll vetää Opistotalolla kansalaisopiston Viro-kerhoa, Eesti Klubia. Pariskunnan 5-, 9- ja 13-vuotiaat tyttäret ovat mukana kerhon toiminnassa.

– Toivomme sinne tulevan mukaan myös suomalaisia, rohkaisee Helen Täll.

Eesti Klubi kokoaa ihmiset yhteen juhlana ja arkena



Laitilassa toimii Viro-kerho, jota kutsutaan myös Eesti Klubiksi. Klubin taustalla on neljä naista: Helen Täll , joka toimii varsinaisena vetäjänä sekä Iveta Jürisson , Kairi Rintanen Raumalta ja Anna Unhola-Vehmas .

– Meidän toiminta alkoi jo kymmenisen vuotta sitten seurakunnan järjestämästä vironkielisestä Kauneimpien joululaulujen tilaisuudesta, kun virolaiset ovat tunnetusti taitavia ja innokkaita laulajia, Unhola-Vehmas kertoo.

Alussa klubi kokoontui kerran vuodessa joululauluiltaan.

– Itse olen ollut niissä mukana, koska olen harrastanut viron kieltä ja kulttuuria Turun yliopistolla varsinaisten, eli biologian ja maantieteen, opintojen ohella. Kiinnostus taas johtui isäni virolaisesta kansanopistotoverista, joka ammuttiin suomalaismielisenä 19-vuotiaana Virossa.

Täll, Jürisson ja Rintanen mukana koska haluavat vahvistaa virolaista identiteettiään ja huolehtia virolaisen perinnön siirtymisestä myös seuraavalle, täällä kasvavalle sukupolvelle.

– Suuri hanke oli Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan järjestäminen. Lisäksi on pidetty pääsiäisjuhla, joulujuhla ja arkisempia tapaamisia, joissa on joka tapauksessa kuitenkin nautittu kahvit ja opeteltu virolaisia lauluja, laululeikkejä ja muita perinteitä. Lasten kanssa on askarreltu virolaisista aiheista ja leikitty perinteisiä leikkejä. Kauneimmat joululaulut -tilaisuus pidetään edelleen kirkossa ja kirkkokodilla, Unhola-Vehmas kertoo.