Pyhärannan kirjaston kuvakokoelmat antoivat sysäyksen 532-sivuiselle historiateokselle, joka julkistettiin viime sunnuntaina. Rauno Luttisen kirjoittama ja Sauli Luttisen taittama kirja kuvaa maaseudun rakennemuutosta nälkävuosista 2000-luvun alkuun. Kirjan on kustantanut Hannulan konserttiyhdistys, ja siihen on saatu tukea myös useilta yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä.
– Pyhärannan silloinen kirjastonhoitaja Armi-Tuulikki Kraappa toi kerran nähtäväkseni 150 vanhaa valokuvaa. Siitä lähti ajatus ryhtyä selvittämään kuvien taustoja ja vähitellen kypsyi ajatus kokonaisesta kirjasta, Rauno Luttinen kuvasi viisi vuotta kestäneen työn alkuvaiheita.
Tuall metän takan ja niämen kannall om Pyhärant -kirjassa on 500 kuvaa. Kirjastossa olleiden kuvien lisäksi valokuvia on saatu yksityiskokoelmista. Kuvien selvitystyöstä vastasi historianharrastaja, nyt jo edesmennyt Jukka Saarinen .
Luttinen kuvaa kirjaa historialliseksi yleisteokseksi, jossa Pyhäranta on kuin laboratorio, missä muutoksen vaikutuksia voidaan tarkastella.
– EU ei ole ainoa, joka sai aikaan maaseudun rakennemuutoksen. Nälkävuosien jälkeen alkoi tapahtua todella paljon kun siirryttiin pois omavaraistaloudesta ja karjatalouden merkitys kasvoi. Maitotalous nosti Suomen elintarvikeomavaraisuuden korkealle tasolle ennen toista maailmansotaa ja se vaikutti merkittävästi siihen, että sodasta ja sen jälkeisestä ajasta selvittiin.
Kirjassa kaikki maaseudun ja siellä elämiseen tarvittavat elementit on jaoteltu ja tarkasteltu erikseen. Omat lukunsa on esimerkiksi kylämaisemille, asumiselle, maatalouden töille, perhetilaisuuksille, lapsille, urheilulle, kulttuurille ja elinkeinoelämälle.
Yleisestä maaseudun muutoksesta siirrytään yksityiseen siten, että pyhärantalaiset talot ja ihmiset kertovat omilla kuvillaan ja nimillään oman aikansa elämästä. Henkilöhaastatteluja kirjassa ei ole, mikä tekijän mukaan johtuu siitä, että teos muutoin olisi paisunut hallitsemattomiin mittoihin.
– Alun perin suunnitelmissa oli noin 300-sivuinen kirja. Taustatyönä on tietysti haastatteluja ja muun muassa perinneilloissa käydyt keskustelut ovat kaikki tallessa nauhoitettuina. Sivumäärä on nyt näin suuri siksi, että minulle ei historiantutkijana riitä se, että kerron, miten joku on muuttunut vaan haluan kertoa myös miksi näin on tapahtunut.
Rauno Luttinen on opiskellut historiaa Åbo Akademissa ja toiminut opettajana ja tutkijana Turun yliopistossa. Hän on perehtynyt myös sukututkimukseen, vetänyt sukututkimuskursseja ja osallistunut sukututkimuskäsikirjan kirjoittamiseen.
– Pyhärannasta ei ole aikaisemmin tehty mitään vastaavaa julkaisua. Kirjan kirjoittaminen näytti selvästi, miten vireä ja toimelias paikka Pyhäranta on ollut. Täällä on ollut valtavasti voimaa – ja vieläkin olisi, jos sen saisi valjastettua.
Kirjaa voi ostaa Hantla ry:ltä tai suoraan Rauno Luttiselta.