Täst kulmast: Lapsi tuo ilon tullessaan

0

Facebookin virta tarjosi muiston kahdeksan vuoden takaa. Se oli päivitykseni pikkulapsiajalta, jota niin paljon moititaan: ”Tamppasin mattoja. Lapsi koputtaa verannan ikkunaan ja sanoo jotain. Ei kuulu, ja on se nyt ihme, kun ei koskaan saa rauhassa hommia tehdä. Jatkan töitä. Taas koputus, huulet käyvät. Karjaisen: Mitä? Takaisin huudetaan: Rakastan sua yhtä paljon kuin maailmassa on taloja!”

Jälkeenpäin ajateltuna elämä pienen tytön kanssa oli täynnä tällaisia arkeen ripoteltuja hyviä hetkiä. Niiden edessä ei vain aina ymmärtänyt pysähtyä.

Kun julkisuudessa puhutaan perhe-elämästä, sävy on usein ankea. Syntyvyyden laskun yhdeksi syyksi onkin nähty kielteiset mielikuvat, joita pienten lasten vanhemmuuteen liittyy.

Tuore tutkimus kertoo toista. Vanhemmat jäävät plussan puolelle: se mitä saa on enemmän kuin mistä joutuu luopumaan. Vaikka elämä lasten kanssa tuo murheita, vastuuta ja työtä, on sen suoma ilo suurempaa.

THL:n FinnTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan suurin osa pikkulasten vanhemmista voi hyvin. He ovat muita aikuisia tyytyväisempiä elämäänsä. Yhdessä asiassa tosin meni heikommin – unet jäävät vähiin.

Itse arvelen osasyynä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen olevan ne ahtaat mallit, joita vielä tänä päivänäkin tarjotaan äitiyteen, isyyteen ja perheenä olemiseen.

Eräs tuttu mies kertoi, miten nuorempana seurasi avioliiton satamaan ennättäneitä kavereitaan. Silmissään alistunut katse he työnsivät marketin pihalla vaimon perässä ostoskärryjä täynnä tarjousvessapaperia. Tuohon minä en ala! hän päätti.

Varsinkin äitiys on asia, jolla helposti lyödään päähän. Se on oiva keino nostaa omaa häntäänsä. Kyllähän minä sentään olen oikeanlainen omistautuva emo. Millainen äiti! huudahduksen kera ihmetellään toisen ratkaisuja.

Toivonkin rohkeutta elää omannäköistä perhe-elämää. Saa olla kirjoja ahmiva äiti, vaikka se merkitsisi joskus sekaista kotia. Viikonlopun ostosreissun ei tarvitse olla koko perheen yhteinen tapahtuma. Niin kuin ei kaikkien sukulaisvierailujenkaan. Vapautuu paljon aikaa, kun asioita ei ole aina pakko tehdä yhdessä.

Uskalla kyseenalaistaa vallalla olevat trendit huolehtia jälkikasvusta. Tavaksi on tullut kiikuttaa melkein taaperoikäiset monta kertaa viikossa harrastuksiin. Vähemmälläkin pärjää. Kunnon kansalaisia kasvaa kotoisin virikkein.

Uimahallin saunassa seurasin parivuotiaan tytön ja isoäidin yhdessäoloa. Kuuntelin lapsen haparoivia selityksiä ja mummon lempeitä vastauksia.

Pienokainen levitti ympärilleen hyvää oloa, joka tarttui myös minuun. Mietin, miten maailmassa olisi paljon vähemmän iloa ilman lapsia.

Jälkikasvu sulostuttaa paitsi vanhempiensa myös lähipiirin elämää. Ennen sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Nykyään voisi sanoa, että lapsi tuo ilon.

Virpi Adamsson

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.