Täst kulmast: Murremuistoja

0

Viime suven mun konttin ol kippi. Mää komproitti mont kertta mattahinki. Laitlas pit pesul men alakerttaha.

Trappusis ei olis viittin kulkki turhanpäite. Ei ainaka siivoma ruvet siäl.

Mää ole kulken sementlattial koko ikän paljan konte. Ukko ei sin suastu menemä ilman kenkki. Mää protkoti, et älä ny siäl jatkuvaste kenkä konteis protkut.

Ol hyvä luumu- ja päärynvuas. Lada-lajike tek ensmäise kerra pääryni. Sanotti puut ostettaes, et teke isoi ja makkio. Ei pitän paikkas, oliva piäni ja kippastunnussi.

Tutult kuuli, et hän ol innostunu jakama vanhoi pihakasvejas. Ei ollu kaik menny puukol palasiks, ol tarvittu kärkötäkki avuks.

Samane tuttav ol ollu hammastarkastukses. Hän ei ollu iha tyytyväine saamahas kohteluhu. Flikan tiurak ei ollu kuulustellu lainka, mitä hänel ite olis ollu asiast sanomist.

Välil tule kränä ukon kans. Jos hänel o josta asiast huamautettava, nii hänel ei piissa, et sano siit kerra, vaa närpyttä ko pystykorv kotopihal. Siit mää välil kiukustu nii kovaste, et melkke menen pois ittestän.

Ukko tykkä lukki sanomlehti sohvanurkas. Jos mää pyyrä jotta, ei eres hörmät. Välil se sentä plara tapletilt Kukoaskela erel-sivusto ja yrittä lukki mul Laitla murttel, mitä ihmise ova sanonu.

Käve Ruukis fysioterapeutil leikatu konti kontrollis. Hän kysys, et kinnaako. En ollu semmost sana enne kuullu, mut Laitla tul miälehe. Mukulan krinnas joka suvi erellisvuatine klännink.

Mää ole ollu ain aamu-unine. Aamuste ei ol tippaka nälk, mut ehtoste asi o juur päivasto.

Mää ole virkune ja nälkkäne. Koton ollesan pruukkasi hakki ehtoste kontturist leipkyrsä ja voit. Isä moites: “Sää se ole joka ehto makos hossis. Mää en tommost honttamist ymmär. Siun suales.”

Ukko o ollu samoil linjoil. Nuarempan hän sanos, et mul o varmaste maroi, nykyste vähemä kauniste, et mää ole läpipasko.

Raahes yks kirjotta kolumnis Raahen murttel. Mää pruukka ne ain lukki, mut se käy hittaste ja joukos saatta ol iha viarai sanoi. Sen tähre mää ymmärrä, et ei ol Plari lukkijoillaka helppo tämse tekstin kans. Osa o Laitlaha iha muuhalt muuttanui. Ja on se Laitla murrekki muuttunu vuaskymmentte aikan. Oma murtten o jääny 50-luvul, vaik mää sitä yritä koko aikka hianoste sanottunas päivittä, mut ko praakkauskavereist melkke kaik ova sama ikäkaut, nii samalt taval lauteerata. Lohrutukseks voi sanno, et en käyt tämmöst kiält kolumnis ko kerra vuares.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi, joka on kotoisin Laitilasta.