Suojaisella rivitalopihalla Papinhaankujan päässä raikuu nauru. Kaksivuotiasta Arttua kikatuttaa, kun Nanette , 3, ja Linnea , 2, jahtaavat häntä. Talvivaatetus ja kurahaalari tekevät liikkumisesta kömpelöä, eikä ryöppyävä nauru tee lasten menosta ainakaan helpompaa, päinvastoin. Lopulta kolmikko kaatuu nurmikolle yhtenä kasana – kunnes taas joku keksii pinkaista pakoon.
Perhepäivähoitaja Heli Niskasta huvittaa lasten leikki.
– Kyllä näistä niin paljon itsekin virtaa saa, hän sanoo sitten ja ihastelee lasten riemua, joka ryöpsähtelee milloin mistäkin.
Niskanen on asunut Laitilassa 30 vuotta, ja niistä valtaosan hän on toiminut yksityisenä perhepäivähoitajana.
– Ajattelin, että teen tätä työtä sen aikaa, kun töitä riittää. Hyvin on töitä riittänyt, hän naurahtaa.
Tosin kuluvan vuoden alkua hän luonnehtii poikkeuksellisen hiljaiseksi.
– Yksi hoitolapsi jäi pois, kun hän saa pian pikkusisaruksen. Uusi hoitolapsi tulee kyllä kesäkuussa, mutta muutama kuukausi tässä mennään kolmen lapsen kanssa, hän kertoo ja keksii sitten, että neljättä hoitopaikkaahan voisi lehtijutussa vaikka mainostaa:
– Jos siis joku tarvitsee hoitopaikan muutaman kuukauden ajaksi, niin minulla on.
Ensi kuussa Niskaselle tulee täyteen 20 vuotta yksityisenä perhepäivähoitajana.
– Laskeskelin juuri, että minulla on ollut hoidossa noin 80 lasta.
Niskasen aloittaessa Laitilassa oli vain yksi yksityinen perhepäivähoitaja.
– Kaupunki ei tuolloin perhepäivähoitajia ottanut, mutta sen sijaan rohkaistiin ryhtymään yksityiseksi perhepäivähoitajaksi. Sain paljon neuvoja minua ennen aloittaneelta yksityiseltä perhepäivähoitajalta, hän kiittelee.
Työssään Heli Niskanen on viihtynyt hyvin. Hän on opiskellut työn ohessa lähihoitajaksi lasten ja nuorten puolelta. Lähihoitajaksi hän valmistui vuonna 2003.
– Tämä on ehdottomasti kutsumusammatti, ja olen unelmatyössäni, hän sanoo ja jatkaa:
– Lapsiltahan on tapana kysellä, että mikä susta tulee isona. Minä vastasin kuulemma aina tuohon kysymykseen, että minusta tulee äiti, Niskanen nauraa ja tunnustaa hoivaviettinsä olevan vahva.
– Olen ihan nuoresta asti hoitanut lapsia perheissä.
Yksityisenä perhepäivähoitajana Niskasen hoitolasten vanhemmat ovat olleet hänen työnantajiaan.
– Kaikki on sujunut oikein hyvin.
Vuonna 2016 Laitilan kaupunki otti käyttöön varhaiskasvatuksen palvelusetelin. Niskanen ryhtyi vuonna 2018 palvelusetelituottajaksi, ja sen myötä hänestä tuli yrittäjä.
– Yrittäjyyden myötä tuli paljon uutta, mutta yritysneuvoja auttoi hyvin käytännön asioissa. Paperitöitä tuli lisää, enkä niistä niin välittäisi, sillä lasten kanssa touhuaminen on paljon kivempaa, hän naurahtaa.
Heli Niskanen korostaa työssään perhepäivähoitajana sekä rutiinien merkitystä että kiireettömyyttä.
– Kuljetin hoitolapsia seurakunnan päiväkerhoon 17 vuoden ajan, mutta pari vuotta sitten kerhot jäivät. Syynä oli se, että se aikataulutettu reissaaminen toi kiirettä päiviimme. Perheissäkin on arjen keskellä monenlaista kiirettä, joten pidän tärkeänä, että lapsilla ei olisi hoitopäivien aikana kiire mihinkään, vaan voimme tehdä asioita ajan kanssa.
Hoitolapset ulkoilevat paljon, ja multasormeksi tunnustautuvan Niskasen tilavalta ja monipuoliselta pihalta löytyy niin hiekkalaatikkoa, luonnon liukumäkeä, kivimuureja kiipeilypaikoiksi kuin puskia piilopaikoiksi.
– Meillä on täällä esimerkiksi suojaisa eväsretkipaikka ja grillauspaikka, jossa
paistamme toisinaan makkaraa.Tänään ei ole luvassa eväsretkeä eikä makkaranpaistoa, mutta erikoisherkkua kuitenkin:
– Muistattekos te, mikäs meillä on aina perjantaisin, Heli kyselee hoitolapsiltaan hiekkalaatikolla.
– Juu, herkkupäivä, lapset hoksaavat ja alkavat pohtia, mahtaako tänään olla hoidossa lettupäivä.
