Janhun mukaan ei ole perheitä, joissa mitään ei tehdä oikein. Hänen mukaansa jokainen vanhempi haluaa olla lapselleen hyvä.
Yksi tapa voimistaa hyvää on tehdä se näkyväksi.
– Jos sanomme vanhemmalle, että huomasitko, miten lapsi rauhoittui kun katsoit häntä silmiin, se saa vanhemman toimimaan useamminkin samalla tavalla, Kuperkeikan vastaava ohjaaja Laura Maansalo kertoo.
Kuperkeikka on syyskuussa Laitilassa toimintansa aloittanut yksityinen perhekuntoutusyksikkö. Tällä hetkellä yksikössä on viisi asuntoa, mutta mahdollisesti tämän vuoden puolella Garpintie 5:n avautuu toinenkin samankokoinen osasto.
Leikkisän Kuperkeikka-nimen taustalla on Janhun mukaan useammanlaista symboliikkaa. Toisaalta sillä halutaan kertoa, että yksikössä lapset saavat olla lapsia ja touhuta sen mukaisesti. Vaikka yksikössä ollaan usein vakavien asioiden äärellä, samanlaista leikkisyyttä halutaan tarjota myös perheen aikuisille.
– Toisaalta, jos asiat ovat menneet väärään suuntaan, täällä voidaan tehdä kuperkeikka ja saada asiat kääntymään takaisin oikeaan suuntaan, Janhu avaa.
Kuperkeikkaan tullaan moninaisista syistä.
– Taustalla voi olla vanhempien mielenterveydellisiä syitä. Meille voi myös tulla hyvin nuori äiti, jolla ei ole tukiverkkoja ympärillään. Joskus perhekuntoutuksella halutaan varmistaa, että päihdekuntoutuksessa alkanut päihteettömyys säilyy. Yhteinen nimittäjä on se, että viranomaisilla on herännyt huoli lapsesta.
Perhekuntoutukseen päästäkseen ei kuitenkaan tarvitse olla lastensuojelun asiakas, mutta sinne tullaan oman kunnan sosiaalitoimen kautta. Perhekuntoutusta on ollut pitkään, mutta Janhu ja Maansalo arvelevat, että sen käyttö on viime vuosina lisääntynyt.
– Tämän kaltaisilla avopalvelun tukitoimilla pyritään välttämään huostaanotto, Janhu sanoo.
Vaikka perhekuntoutus on kunnalle kertasatsauksena kallis, sen hyödyt voivat olla moninkertaiset .
– Jos huostaanottoa ei tarvitse tehdä ja perhe saa tarvitsemansa tuen, onhan se säästöä, jos miettii sitä, kuinka paljon maksaa lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle esimerkiksi 18-vuotiaaksi asti, Janhu huomauttaa.
– Kun lapsi tai nuori sijoitetaan ja sijoituspaikassa tapahtuu editystä, mutta samaan aikaan mikään ei muutu kotona, se voi johtaa siihen, että sijoituksia tulee monta peräkkäin. Koko perheen kuntouttamisella voitaisiin saada kierrettä katkaistua, Maansalo lisää.
Joskus perhekuntoutus voi olla myös hyvä välietappi huostaanoton purkamisvaiheessa.
Perhekuntoutustyössä näkyvät älylaitteiden tuomat haasteet.
– Usein puhutaan, että nuoret ovat some-riippuvaisia, mutta olen sitä mieltä, että vanhemmathan ne ovat riippuvaisia. Esimerkiksi meillä se saattaa näkyä siten, että vauvan äiti katsoo kännykkää eikä lasta, Janhu lisää.
Kun jokainen perheenjäsen uppoutuu oman laitteensa ääreen, perheen vuorovaikutus kärsii.
– Me laitamme perheet toimimaan yhdessä. Mietitään, mitä perhe voi yhdessä tehdä ja millaisia kokemuksia perhe voi tarjota.
Janhun sylissä vikisee ja myllertää 10-viikkoinen Alma, joka on Kuperkeikan tuleva terapiakoira. Janhulla on koulutus sekä eläinavusteiseen terapiaan että psykoterapiaan.
– Eläimillä on kyky laukaista jännitystä. Esimerkiksi palaveri saattaa jännittää asiakasta, mutta sylissä oleva koira rentouttaa.
Janhun mukaan usein ajatellaan, että terapiakoiran pitää olla rauhallinen ja kiltti, mutta se voi olla myös vilkas ja kuriton.
– Kurittoman koiran touhuja katsellessa voi pohtia yhdessä lapsen kanssa, miten koiran saisi rauhoittumaan.
Perhekuntoutusyksikköön ovat tervetulleita paitsi työntekijöiden eläimet myös asiakkaiden omat lemmikit.
– Meillä asuu nytkin yhdessä perheessä pupu.
Perhettä, kuten ei ihmistäkään, ei enää nykypäivänä määritellä tietynnäköiseksi.
– Joskus olen kuullut, että samaa perhettä ovat he, jotka käyttävät samaa jääkaappia, Janhu naurahtaa.
Tämäkin on totta vain osittain, sillä uusioperheissä myös etävanhemmat kuuluvat lapsen perheeseen ja heillä on iso vaikutus paitsi lapsen elämään myös koko perheen dynamiikkaan.
Lukuunottamatta Alman malttamatonta vikinää Kuperkeikassa on rauhallinen tunnelma. Yksikössä on runsaasti yhteistä oleskelutilaa, suuri keittiö ja ruokailutila sekä terapiahuone. Kaksi kertaa päivässä yksikön asukkaat kokoontuvat syömään yhdessä. Tarjolla on välipala ja lounas.
Lapsille on tarjolla monenlaista leikkitilaa sekä oma vauhdikkaillekin leikeille sijaa antava Kuperkeikka-huone, jonka nurkassa tällä hetkellä oleva kehto tarjoaa päiväunipaikan yhdelle yksikön nuorimmista asukkaista.
Vieras ison kameransa kanssa saa erään asukkaan kiinnostumaan leikkinurkkauksen tapahtumista. Pienelle ihmiselle ominaiset samaan aikaan haparoivat ja varmat askeleet johdattavat portaiden kaiteen taakse, josta on turvallista tervehtiä niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Tervehdykseen vastaaminen saa pienille kasvoille ison hymyn.
– Toiminta on alkanut pikkuhiljaa. Loppuvuosi on tavallisesti hiljaisempaa aikaa, mutta se on ollut hyvä asia, koska tämä on uusi yksikkö ja toimintaa on päästy näin rauhassa kehittämään, Janhu kertoo.
Tulevaisuudessa Kuperkeikassa on tarkoitus erikoistua muun muassa perheväkivallan hoitoon.
– Ajatus on se, että täällä voitaisiin katsoa tilannetta silmiin ja tarjota turvallinen ympäristö asian käsittelemiseen.
Kuperkeikassa on kahdeksan työntekijää. Perheille on tarjolla tukea vuorokauden ympäri. Myöhemmin avattava toinen osasto työllistää lähes yhtä monta vakituista työntekijää. Lisäksi Kuperkeikalla on yhteinen sosiaalityöntekijä Harjavallassa sijaitsevan yksikön kanssa.
– Meillä on vakituiset yötyöntekijät, mikä on hyvä, koska silloin päivisin ovat läsnä aina samat ohjaajat.
Kuperkeikka on yksityinen Familariin kuuluva perhekuntoutusyksikkö. Familar tarjoaa perhehoitopalveluita eripuolilla Suomea ja on osa Mehiläinen-konserniin.
