Vemen Sisuputken tuotanto kasvaa tasaisesti

0
Vemen tuotantopäällikkö Tatu Grönros on ollut istutusputken tekemisessä mukana yli 20 vuotta. Hän tietää, että kevyen ohutseinäisen putken ja tukevien leukojen yhteen hitsaaminen vaatii hitsaajalta kovaa ammattitaitoa.

Arto Kanerva

Istutusputken valmistus alkoi Vemellä vuonna 1989. Sitten 2000-luvun alussa Lännen Tehtaat myi yrityskaupan yhteydessä istutusputken tuoteoikeudet ruotsalaiselle yritykselle. Veme jatkoi putken tekemistä, kunnes uusi omistaja päätti siirtää tuotannon Ruotsiin.

Nykyisin Veme tekee paranneltua istutusputkea nimellä Sisuputki, ja tuotanto on kasvanut tasaisesti noin 500 kappaleella vuosittain. Tänä vuonna niitä valmistuu arviolta 3 000 kappaletta.

Vemen myyntipäällikkö Joni Friman tietää kertoa, että parhaimmillaan istutusputkea on tehty jopa 20 000 kappaletta vuodessa.

– Tuotannossa oli pieni tauko putken tekemisen siirryttyä Ruotsiin, mutta sitten tutkimme asiaa ja huomasimme, ettei istutusputkeen liittynyt mitään patenttia. Lähdimme parantamaan vanhaa tuotetta, käynnistimme tuotannon uudestaan, ja niin syntyi Sisuputki.

Vanhaan istutusputkeen verrattuna Sisuputkessa on kehitetty leukojen mittaa, käsikahvan pituutta ja jalkapolkimen rakennetta, lisäksi leuan liikkuvuutta ja kulutuskestävyyttä on parannettu. Ensin alkuun Sisuputkea myytiin tehtaalta suoraan kuluttajille, nykyisin jälleenmyyjänä on Hankkija.

Maamme istutusputkien markkinoista on ainakin puolet Sisuputkella, Friman kertoo ja toivoo että suomalaiset istuttaisivat puunsa suomalaisella putkella.

Sisuputkea myydään Vemen toimesta suoraan myös maailmalle, Viroon, Latviaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle, Australiaan ja Islantiin.

– Muutamia toimituksia Ruotsiin on joka vuosi, mutta varsinaista läpimurtoa emme ole naapurimaahan vielä tehneet. Mahdollisuudet siellä ovat suuret koska valtio tukee puiden istuttamista ihan eri tavalla kuin Suomessa ja siellä istutetaan paljon puita. Markkina-alue kiinnostaa meitä erittäin paljon, toteaa Friman.

Kaikkiaan tuotannosta noin neljännes menee vientiin.

Etelä-Eurooppaan ei Sisuputkia ole ainakaan vielä mennyt. Siellä puiden istuttaminen lienee erityyppistä, ja pärjäävät ilman taimen juuripaakkua, Friman pohtii.

– Välillä tulee kyselyjä mahdollisuudesta saada pitempi tai lyhyempi istutusputki, mutta kyselyt ovat olleet sen verran harvassa, ettei sellaisten tekemiseen ole Vemellä lähdetty. Muutaman eri mittaisen tekeminen ei olisi enää sarjatuotantoa ja se näkyisi suoraan tuotteen hinnassa.

Frimanin mukaan joskus aikoinaan on katsottu, että tämä sopiva pituus suurimmalle osalle käyttäjiä.

– Kyllähän tätä Sisuputken kehittämistä joka vuosi edelleen mietitään. Haasteena esimerkiksi on, miten saada siitä yhä kevyempi ilman että kestävyys kärsii.

Istutusputki toi ison helpotuksen metsän istuttajille



Hakkuualojen uudistaminen ensin kylvämällä puiden siemeniä ja pian sen jälkeen taimia istuttamalla alkoi maassamme aika lailla samaan aikaan, kun Laitilan Sanomat alkoi ilmestyä. Merkittävämpää huomiota metsänhoito alkoi saada ennen toista maailmansotaa.

Metsän uudistaminen oli raskasta työtä, sillä kuokka oli käytännössä ainoa työkalu, millä metsän kivennäismaa saatiin esiin siementen ja paljasjuuristen taimien kasvualustaksi. Sittemmin 60- ja 70-lukujen vaihteessa yleistyi pottitaimien käyttö metsän istutuksessa ja samoihin aikoihin kehitettiin myös ensimmäinen istutusputki.

Metsäasiantuntija Kari Laiho metsänhoitoyhdistys Lounametsästä muistaa, että vielä 70 luvulla Laitilassa istutettiin 4H-klerhon kasvattamat taimet kuokalla. Laitilalainen Veme aloitti istutusputken valmistuksen yli 30 vuotta sitten ja Laiho kertoo ottaneensa putken vakituiseen käyttöön heti ensikokeilun jälkeen.

– Vähänkin pitemmän taimien istuttajan selkä ei kestä kuokkimisen tuomaa jatkuvaa kumartelua ja istutusputki oli tosi iso helpotus, kun työn voi tehdä selkä suorana.

Tänä päivänä käytännössä kaikki Laitilaan tulevat puuntaimet istutetaan tällä nykyisin Sisuputkena tunnetulla istutusputkella. Metsänhoitoyhdistyksellä on Vakka-Suomessa putkia käytössä viitisenkymmentä kappaletta ja niillä laitetaan maahan 500 000 tainta. Taimia menee päivässä maahan 500–1 000 kappaletta riippuen siitä, millaista tahtia istuttaja pitää.

– Nuo puoli miljoonaa puuntainta istutetaan vapun ja juhannuksen välisenä aikana ja taimet jakaantuvat aika tarkkaan puoliksi Laitilan ja Mynämäen kesken. Istutuksista taas noin puolet hoitavat meidän metsurimme ja toisen puolen metsänomistajat itse, kertoo metsänhoitoesimies Mira Sankkila.

Metsänhakkuun jälkeen on uusi kasvu saatava aikaan tavalla tai toisella neljässä vuodessa. Sankkilan mukaan ensin selvitetään mahdollisuudet luontaiseen uudistamiseen ja se onnistuukin noin puolessa kohteista.

– Ellei tuo luontainen uudistaminen onnistu, niin sitten aletaan harkita metsän kylvön ja istuttamisen välillä.

Taimien istutuspinta-ala on koko Vakka-Suomessa reilut 300 hehtaaria ja siitä noin puolet Laitilassa.

– Taimia menee lähes 2 000 kappaletta hehtaarille ja jokainen niistä on oma hiilinielunsa, Sankkila toteaa.